Joulu on taas juhlittu ja vuosi vaihdettu. On aika palata arkeen, jonka virkistämistä Montaasin leffaillat tänäkin vuonna jatkavat joka sunnuntai. Tammikuun leffailloissa katsotaan Ivan Passerin rosoinen rikosdraama Cutterin kosto, Eiichi Yamamoton psykedeelis-eroottinen animaatio Belladonna of Sadness, mestarikuvaaja Haskell Wexlerin tunnetuin ohjaustyö Tunteeton silmä ja John Hustonin Melvillen klassikkoromaanin komea tulkinta Moby Dick.
Leffaillat järjestetään Jussi Tarvaisen kotona Hakaniemessä tai Otaniemen Kinopoli-teatterissa (Otakaari 20A). Elokuvat ovat englanninkielisiä tai niissä on englannin- tai suomenkielinen tekstitys. Sauna on lämmin leffojen jälkeen Otaniemessä klo 20-21. Katso tarkemmat alkamisajat alta.
8.1. Cutterin kosto (Hakaniemi, klo 18)
15.1. Belladonna of Sadness (Hakaniemi, klo 18)
22.1. Tunteeton silmä (Kinopoli, klo 18)
29.1. Moby Dick (Kinopoli, klo 17.30)
Tervetuloa!
Esitysvastaavat
Tomi Salovaara / tomi.salovaara(at)aalto.fi / 050 414 5178
Arto Kononen / arto.kononen(at)aalto.fi / 040 843 5213
Su 8.1. klo 18.00 (Hakaniemi)
Kerhoilta pidetään Jussi Tarvaisen asunnolla Hakaniemessä. Paikkoja on rajoitetusti, joten ilmoittaudu Jussille sähköpostilla osoitteeseen jussi.tarvainen(at)aalto.fi.
Ivan Passer:
Cutterin kosto (Cutter’s Way)
USA 1981 / 109 min / englanti
Richard Bonen (Jeff Bridges) auto rikkoutuu lähellä murhapaikkaa ja hänestä tulee epäilty. Päästyään vapaaksi hän törmää paikalliseen öljymieheen J.J. Cordiin, jonka hän näki rikospaikalla epäillyttävästi käyttäytyneenä. Hänen henkisesti ja fyysisesti hajalle rikkoutunut ystävänsä, Vietnam-veteraani Alex Cutter ehdottaa Richardille öljypohatan kiristämistä.
Cutterin kosto on amerikkalaisen 70-luvun elokuvien 80-luvun alkupuolelle ylettyneen ”hännän” vähemmän tunnettuja merkkiteoksia. Elokuva kääntää noir-elementit omaan aikaansa tuoden mukaansa voimakkaasti yhteiskunnallisia elementtejä 70-luvun ideaalien romuttumisesta Vietnam-tragedian niin henkisiin kuin fyysisiinkin haavoihin. Hyvin näyttelijävetoisen elokuvan pääosissa Jeff Bridges ja hurjan roolisuorituksen Alex Cutterina tekevä John Heard ovat mainiossa vireessä. Ohjauksesta vastaa tsekkoslovakialainen Ivan Passer, joka oli mm. käsikirjoittamassa monia tsekkiläisen uuden aallon avainteoksia (esim. Palaa, palaa) ennen siirtymistään Hollywoodiin vuoden 1968 neuvostomiehityksen jälkeen.
(Tomi Salovaara)
Su 15.1. klo 18.00 (Hakaniemi)
Kerhoilta pidetään Jussi Tarvaisen asunnolla Hakaniemessä. Paikkoja on rajoitetusti, joten ilmoittaudu Jussille sähköpostilla osoitteeseen jussi.tarvainen(at)aalto.fi.
Eiichi Yamamoto:
Belladonna of Sadness (Kanashimi no belladonna)
Japani 1973 / 86 min / japani (eng. tekstit)
Maalaistyttö Jeanne raiskataan hääyönään. Pian Jeanne alkaa nähdä häiritseviä näkyjä, eikä mene kauaa ennen kuin häntä syytetään noituudesta ja karkotetaan kylästä. Jeanne päättää kostaa kokemansa vääryydet henkimaailman avulla.
Psykedeelis-eroottinen Belladonna of Sadness on täysin poikkeuksellinen anime-elokuva. Se on oikeastaan eräänlainen elävä maalaus: elokuva koostuu pikkutarkoista ja pääosin minimaalisesti animoiduista vesivärikuvista. Elokuvan ilmeessä ei ole juurikaan yhtymäkohtia tunnettuun anime-tyyliin, ja juonen osalta se kytkeytyy ennen kaikkea eurooppalaiseen satuperinteeseen (taustalla on ranskalainen Satanism and Witchcraft -kirja vuodelta 1862). Kenties ainutlaatuisuutensa vuoksi elokuva floppasi ilmestyessään ja katosi vuosiksi, mutta nostettiin ansaitusti esiin toissa vuonna uuden restauroinnin myötä.
(Jussi Tarvainen)
Su 22.1. klo 18.00 (Kinopoli)
Haskell Wexler:
Tunteeton silmä (Medium Cool)
USA 1969 / 110 min / englanti
John Cassellis (Robert Forster) on yhteiskunnan kipukohdista raportoiva reportteri, jolle paljastuu, että hänen työnantajansa antaa FBI:n etsiä epäiltyjä Cassellisin nauhoilta. Protestointi johtaa potkuihin ja Cassellisin matka jatkuu Demokraattien puoluekokoukseen Chicagossa.
Mestarikuvaaja Haskell Wexler tarttui tunnetuimmaksi ohjaustyökseen jääneessä debyytissään ajan ilmiöihin kameramiehen näkökulmasta. Tapahtumien keskipisteessä oleva vuosi 1968 oli suurta poliittisen levottomuuden aikaa Yhdysvalloissa. Maa kävi sotaa Vietnamissa, nousevat vastakulttuurit vastustivat sotaa kiihkeästi, Martin Luther King ja Robert Kennedy murhattiin keväällä. Onko kamera vain tallentamassa tapahtumia vai osallistuuko se niihin? Wexler sekoittaa fiktiiviseen materiaaliin keskellä tapahtumia kuvattua dokumentaarista cinéma vérité -tyylistä aineistoa luoden yhden aikansa tarkkanäköisimmistä poliittisista amerikkalaiselokuvista.
(Arto Kononen)
Su 29.1. klo 17.30 (Kinopoli)
John Huston:
Moby Dick – valkoinen valas (Moby Dick)
USA 1956 / 116 min / englanti
Herman Melvillen ”Great American Novel” Moby Dick seuraa vuoden 1956 elokuvaversiossaan tarkasti kirjan tapahtumia monikansallisen miehistön ryhmittämällä laivalla Pequodilla. Laivan paikoitellen hurjanrohkeita liikkeitä ohjaa kapteeni Ahab, jonka jalan mystinen valkoinen valas on puraissut irti. Ahabilla on ainoastaan mielessään kosto, kun hän ohjaa laivaa löytääkseen tämän valaan, jota hän kutsuu nimellä Moby Dick.
John Huston filmatisoi urallaan vakuuttavan määrän klassikkoromaaneja, joita monia on pidetty erityisen haasteellisina käännettäväksi elokuvan muotoon. Hustonin tulkintoihin kuuluvat mm. Dashiell Hammettin dekkarikirjallisuuden klassikko Maltan haukka, mystisen B. Travenin Sierra Madren aarre, Stephan Cranen modernin sotakuvauksen klassikko Punainen kunniamerkki, Carson McCullersin aikoinaan poikkeuksellisen rohkea seksuaalikuvaus Heijastuksia kultaisessa silmässä, Kiplingin intiaseikkailujen klassikko The Man Who Would Be King sekä James Joycen Dublinialaisia-novellikokoelman vavahduttava viimeinen osa Kuolleet. Rohkeimman siirron urallaan Huston kuitenkin otti tarttuessaan Melvillen poikkeukselliseen teokseen Moby Dick. Ohjaaja keskittyy yhdessä käsikirjoituskumppaninsa Ray Bradburyn kanssa kirjan dramaturgisesti filmatisoitavaan osuuteen jättäen kirjan mittavat ja tarkat valaanpyyntialan kuvaukset sivuun. Kirjan filosofiset ulottuvuudet ja myyttisen tunnelman elokuva kuitenkin vangitsee hämmästyttävän onnistuneesti, vaikka haaste lienee ollut mahdoton. Huston ja kameramies Oswald Morris loivat elokuvaan poikkeuksellisen desaturoituneen väripaletin, jolla tavoiteltiin valaanpyydystyksen aikalaiskuvien tunnelmaa. Vuoden 2016 Twilight Timen uudelleenrestaurointi kykenee ensimmäisenä videojulkaisuna saavuttamaan elokuvan alkuperäisen ”lookin”.
(Tomi Salovaara)
