Heinäkuussa Montaasin leffailtoja vietetään aikaisemmilta kesiltä totuttuun carte blanche -tyyliin. Esitysvastaavat haukkaavat kesällä happea ja jokaiselle heinäkuun sunnuntaille joku montaasilainen on saanut vapaat kädet elokuvan valitsemiseen.
Valinnoiksi ovat päätyneet Philip Ridleyn surrealistinen kasvukuvaus The Reflecting Skin, Richard Sarafianin legendaarinen ”kaahailuelokuva” Nasta laudassa , ehkä elokuvahistorian nopeinta sanailua sisältävä Howard Hawksin ällistyttävä lehdistösatiiri Meidän vastaeronneiden kesken, Nicholas Rayn vavahduttava esikoisteos He elävät öisin sekä suurella intohimolla tehty indie-elokuva Evan Glodellin Bellflower.
Heinäkuun leffaillat järjestetään Otaniemen Kinopoli-teatterissa (Otakaari 20A). Leffaillat alkavat klo 17.30. Elokuvat ovat englanninkielisiä tai niissä on englannin- tai suomenkielinen tekstitys. Sauna on lämmin leffojen jälkeen Otaniemessä klo 20-21.
2.7. The Reflecting Skin (Kinopoli, klo 17.30)
9.7. Nasta laudassa (Kinopoli, klo 17.30)
16.7. Meidän vastaeronneiden kesken (Kinopoli, klo 17.30)
23.7. He elävät öisin (Kinopoli, klo 17.30)
30.7. Bellflower (Kinopoli, klo 17.30)
Tervetuloa!
Esitysvastaavat
Tomi Salovaara / salovaaratomi(at)gmail.com / 050 414 5178
Arto Kononen / arto.kononen(at)aalto.fi / 040 843 5213
Su 2.7. klo 17.30 (Kinopoli)
Carte Blanche à Mikko Martelius
Philip Ridley:
The Reflecting Skin – lapsuuden loppu (The Reflecting Skin)
UK/Kanada 1990 / 96 min / englanti
1950-luvulla Idahon viljapeltojen keskellä asuva kahdeksanvuotias Seth (Jeremy Cooper) alkaa epäillä naapurin leskirouvaa (Lindsay Duncan) vampyyriksi. Lisää aihetta huoleen tulee, kun isoveli (Viggo Mortensen) palaa kotiin asepalveluksesta ja alkaa seurustella kyseisen emännän kanssa.
The Reflecting Skin on brittiläisen monialataiteilijan Philip Ridleyn ensimmäinen pitkä ohjaustyö. Se yhdistää surrealistista kauhua ja mustaa huumoria periamerikkalaiseen maalaiskuvastoon tavalla, jota on painajaismaisessa outoudessaan verrattu David Lynchin elokuviin. Jo Cannesin ensi-illassaan välittömäksi kulttisuosikiksi julistetussa elokuvassa erityisiä kehuja on kerännyt Dick Popen kuvaus.
Su 9.7. klo 17.30 (Kinopoli)
Carte Blanche à Sampo Vuorinen
Richard Sarafian:
Nasta laudassa (Vanishing Point)
USA 1971 / 105 min / englanti
Kowalski, päivätyöstään potkut saanut poliisi, entinen kilpa-ajaja ja Vietnamin sodan veteraani elää adrenaliinipilvessä, jonka tuottaa kuolemaa ja virkavaltaa halveksuva kaahaus autoilla, joita hän kuskaa liikkeestä asiakkaille henkensä pitimiksi. Tällä kertaa asiakas sattuu olemaan hieman kauempana, ja edessä on eräänlainen siirtokuskin mestarinäyte, parintuhannen kilometrin ajo Denveristä San Franciscoon 15 tunnissa.
Pirillä ja ahdetulla Dodge Challengerilla varustautunut vihainen mies ei jää tien päällä vaille huomiota, ja matkasta muodostuu Kowalskin henkilökohtainen sota poliisivoimia vastaan, joilla illuusionsa menettänyt antisankari haistattaa pitkät. Kun on puolensa valinnut, vastustajat on helppo tunnistaa, mutta matkan edetessä moderni yksinäinen ratsastaja alkaa kerätä myös ihailijoita, ja samanhenkiseltä porukalta saa valtatien varrella yllättävää apua.
1970-luvun avainelokuviin lukeutuva Nasta laudassa kätkee vauhdikkaan ulkokuorensa alle vahvan eksistentialistisen pohjavireen, jossa kuvastuu kritiikki hippiajan ja Woodstockin jälkeistä kovenevien arvojen Amerikkaa kohtaan. Elokuva on innoittanut lukuisia myöhempiä elokuvantekijöitä ja muusikoita, ja muun muassa Tarantinon Death Proof ratsastaa suoraan sen kuvastolla. Ajokohtauksista vastaavan Carey Loftin aiempiin töihin kuuluvat mm. takaa-ajoleffojen klassikot Bullitt (1968) ja The French Connection (1971).
Su 16.7. klo 17.30 (Kinopoli)
Carte Blanche à Helmi Kajaste
Howard Hawks:
Meidän vastaeronneiden kesken (His Girl Friday)
Yhdysvallat 1940 / 92 min / englanti
Tähtireportteri Hildy Johnson (Rosalind Russell) tulee töihinsä toimitukseen ja haluaa jättää työnsä sekä pomonsa Walter Burnsin (Cary Grant), jonka kanssa on ollut naimisissa. Walter on ollut kehno aviomies kaikkien mielestä ja Hildy aikoo mennä uusiin naimisiin järkevän miehen kanssa ja keskittyä perhe-elämään. Walter tekee kaikkensa suostutellakseen Hildyn luopumaan hölmöstä ideastaan.
His Girl Friday on yksi parhaimmista, nokkelimmista ja nopeimmista komedioista, mitä on tehty. Ihanat näyttelijät loistavat, kemia toimii ja koko homma on pelkkää nautintoa.
Su 23.7. klo 17.30 (Kinopoli)
Carte Blanche à Jussi Tarvainen
Nicholas Ray:
He elävät öisin (They Live by Night)
Yhdysvallat 1948 / 95 min/ englanti / Blu-ray
Vankilasta paennut nuori mies nimeltä Bowie (Farley Granger) törmää pakomatkalla nuoreen naiseen nimeltä Keechie (Cathy O’Donnell). Nuorukaiset rakastuvat ja lähtevät tavoittelemaan parempaa elämää. Bowien menneisyys (ja vanhat rikoskumppanit) eivät kuitenkaan jätä heitä rauhaan.
Amerikkalaisen elokuvan omaehtoisimpiin konkareihin kuuluva Nicholas Ray avasi uransa tällä suvereenilla mestariteoksella, joka on pari vuotta myöhemmin ilmestyneen Gun Crazyn ohella kaikkien rakastavaiset-karkuteillä-elokuvien aatelia. Yleensä niin pökkelömäinen Farley Grangerkin tuo rooliinsa ainutlaatuista hermostunutta kömpelöyttä, joka enteilee James Deanin ikonista heiluntaa Rayn myöhemmässä klassikossa Nuori kapinallinen. Lopulta tässä ollaan elokuvan alkuvoimaisimman viehätyksen ytimessä: mies, nainen, ase, auto. Godardkin sen tiesi.
Su 30.7. klo 17.30 (Kinopoli)
Carte Blanche à Eppu Nousiainen
Evan Glodell:
Bellflower
USA 2011 / 106 min / englanti
Kahden kaveruksen maailmanloppuodottelut, jossa vapaa aika kuluu liekinheitintä rakennellessa ja ihmissuhdedraamailussa.
Tämän pienen budjetin indie-leffan vahvuudet löytyvät intohimosta ja tekniikasta. Elokuvaa varten Evan Glodell suunnitteli ja rakensi Silicon Imaging SI-2K Mini –kamera-”sensorin” ympärille vanhoista kameratarvikkeista, neuvostoajan linsseillä ja Macintoshilla käsivaroin operoitavan kameran. Tämä antaa kuvaaja Joel Hodgen käsissä kuvalle oman näkönsä, joka ei jätä kylmäksi. Hodge saikin elokuvasta ehdokkuuden parhaasta kuvauksesta vuonna 2012 Independent Spirit Awardseilla. Alle $500,000 budjetilla tehdyn elokuvan rahoitti paljolti kuvausryhmä (Coatwolf Crew) sekä P. Diddy tuhannen dollarin lahjoituksella.
