Helmikuussa Montaasin leffailloissa katsotaan vierailuna elokuvateatteri Orioniin Tarkovskin Stalker, sekä perinteisissä leffailloissa tuplana Renoirin Retki maalle ja Julien Duvivierin Porkkanapää, Truffaut’n Viimeinen metro sekä Steve De Jarnattin Miracle Mile alkukuvanaan Montaasin viimein valmistunut lopullinen versio elokuvasta Postilaitoksen miehet.
Helmikuun leffaillat:
7.2. Stalker (Orion)
14.2. Retki maalle / Porkkanapää (Kinopoli)
21.2. Viimeinen metro (Kinopoli)
28.2. Postilaitoksen miehet / Miracle Mile (Kinopoli)
Leffaillat järjestetään helmikuussa sunnuntaisin Otaniemessä Kinopoli-teatterissa lukuun ottamatta kuun avaavaa Orion-vierailua. Leffaillat Kinopolissa alkavat klo 17.30, sauna on lämmin välillä 20-21 ja kerhohuone on käytettävissä hengailuun. Elokuvat ovat englanninkielisiä tai niissä on englannin- tai suomenkielinen tekstitys.
Tervetuloa!
Esitysvastaavat
Tomi Salovaara / tomi.salovaara(at)aalto.fi / 050 414 5178
Arto Kononen / arto.kononen(at)aalto.fi / 040 843 5213
Su 7.2. klo 19.00 (Elokuvateatteri Orion)
Poikkeuksellisesti Montaasi ei järjestä perinteistä leffailtaa Kinopolissa helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina 7.2., vaan menemme yhdessä katsomaan elokuvateatteri Orioniin (Eerikinkatu 15, Kamppi) Andrei Tarkovskin elokuvaa Stalker. Elokuva alkaa klo 19.00, tavataan Orionin ala-aulassa klo 18.45. Lippuja voi ostaa paikan päältä hintaan 6,5€ (5€ klubikortin kanssa).
Andrei Tarkovski:
Stalker
Neuvostoliitto 1979 / 156 min / venäjä (suom. tekstit)
Tutustu elokuvan esittelyyn Kavin sivulla.
Su 14.2. klo 17.30 (Kinopoli)
Jean Renoir
Retki maalle (Partie de campagne)
Ranska 1936 / 41 min / ranska (eng. tekstit) / Blu-ray
Kesäpäivään vuonna 1860 sijoittuvan Guy de Maupassantin tarinan filmatisoinnissa pariisilainen kauppias Dufour (André Gabriello) vie perheensä rentoutumaan päiväksi maaseudulle. Matkalla he pysähtyvät Poulainin (Renoir itse) tienvarsiravintolassa, jossa kaksi paikallista miestä (Georges D’Arnoux ja Jacques B. Brunius) kiinnostuvat Dufourin tytär Henriettestä (Sylvia Bataille) ja vaimosta (Jane Marken). Miehet yrittävät keplotella itselleen aikaa kahdestaan naisten kanssa soutamalla heidät suojaisampaan paikkaan ja lainaamalla samalla Dufourille ja tämän apulaiselle Anatolelle (Paul Temps) onget ajankuluksi. Vuosien kuluttua Henrietten naitua Anatolen nuori pariskunta palaa kesäisen kohtaamisen paikalle maalla.
Retki maalle kuvattiin Ranskassa heinäkuussa vuonna 1936 pian niin sanotun ”kansanrintamahallituksen” valinnan jälkeen, kun työntekijöille oli sovittu muun muassa palkankorotuksia, 40-tuntinen työviikko, parannuksia sosiaaliturvaan ja palkalliset lomat. Seinen rannoille sijoittuvan elokuvan tuotanto keskeytyi aivan loppuvaiheilla, kun Renoir, joka kutsuttiin tekemään Pohjalla-teosta seuraavana työnään, ei sääongelmista johtuen ollut saanut elokuvaa viimeisteltyä. Retki maalle jäi näin hyllylle, mutta Renoirin tuotantoryhmä tuottaja Pierre Braunbergerin johdolla kuitenkin koosti valmiista materiaalista nykymuotoisen julkaisun vuonna 1946 kun Renoir itse työskenteli Hollywoodissa. Renoirin apulaisohjaajina tässä tuotannossa työskentelivät tulevat mestarit Luchino Visconti ja Jacques Becker. (Arto Kononen)
n. klo 18.15
Julien Duvivier
Porkkanapää (Poil de Carotte)
Ranska 1932 / 92 min / ranska (eng. tekstit)
François (Robert Lynen) on yksinäinen ja kiusattu nuorukainen, jota tämän perhe nimittää porkkanapääksi punaisen hiuspehkon vuoksi. Erityisesti maalaisperheen äiti (Catherine Fonteney) on ankara kuopukselle, kun taas vanhemmat lapset saavat taloudessa enemmän vapauksia. Myös perheen isä (Harry Baur), johon François kaipaa yhteyttä, on alistunut tilanteeseen ja turvautuu metsästyksen ja ystäviensä tapaamisen iloihin.
Julien Duvivier uusi oman mykkäfilmatisointinsa suositusta Jules Renardin tarinasta ääniaikakaudelle. Duvivierin kerronta on lyyristä ja anekdoottimaisen naturalistista Ozun tai Renoirin myöhempien teosten hengessä, mutta oman lisänsä tuovat myös Duvivierin aikalaisesta Jean Vigosta muistuttavat paikoittaiset unenomaiset tai aavemaiset visuaaliset kokeilut. Porkkanapää onnistuu myös vangitsemaan äänielokuvan keinoin palan ranskalaista maaseutua ennen nykyteknologian sen lopullista valtaamista. Vahvojen näyttelijäsuorituksien siivittämä Porkkanapää jäi yhdeksi Duvivierin suosituimmista ja rakastetuimmista elokuvista ja ilmestyessäänkin sitä esitettiin Pariisissa lama-ajalle poikkeuksellisesti kokonaisen vuoden ajan. (Arto Kononen)
Su 21.2. klo 17.30 (Kinopoli)
François Truffaut:
Viimeinen metro (Le dernier métro)
Ranska 1980 / 130 min / ranska (eng. tekstit) / Blu-ray
Toisen maailmansodan aikaan natsimiehitetyssä Ranskassa juutalainen teatteriohjaaja Lucas Steiner (Heinz Bennet) pakoilee saksalaismiehitystä oman teatterinsa kellarissa. Häntä auttaa piileskelyssä hänen vaimonsa Marion (Catherine Deneuve), joka työskentelee teatterissa näyttelijänä. Vastarintaliikkessä mukana oleva näyttelijä Bernard Granger (Gérard Depardieu) palkataan teatterin palvelukseen. Maronin ja Bernardin välille alkaa kehkeytyä romanttisia tuntemuksia samalla kun Marion pyrkii salaamaan aviomiehensä olinpaikan. Myös teatteriesitysten työstämisen tulee jatkua vaikeasta poliittisesta tilanteesta huolimatta.
Tehdessään elokuvan Viimeinen metro, François Truffaut pääsi toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa tehdä elokuva saksalaismiehityksen aikaisesta Ranskasta. Hän ammensi omista lapsuuden muistoistaan ja kokemuksistaan toisesta maailmansodasta. Truffaut ei ole kiinnostunut tekemään historiakatsausta tai moraalitutkielmaa, vaan luo omaan tyyliinsä romanttisen ja nostalgisen kuvauksen ihmisistä sota-ajan puristuksessa. Elokuva on ohjaajan maineikkaan Amerikkalainen yö tapaan myös kurkistus taiteentekoprosessin kulisseihin ja aikakautensa elokuvajulisteet näkyvät katukuvassa. Elokuvahullulle Truffautille elokuva heijastelee elämää ja elokuvahistoria onkin väistämätön osa hänen elokuviaan ja hänen tapaansa ymmärtää elämää. (Tomi Salovaara)
Su 28.2. klo 17.30 (Kinopoli)
Matti Kanerva:
Postilaitoksen miehet
Suomi 1983 / 2012 / 25 min / suomi
Postilaitoksen ”Kansallisen turvallisuuden erikoisyksikön” miehet selvittävät salaperäistä postinkantajien ryöstöjen sarjaa.
1970-luvun päättyessä Montaasiin oli kerääntynyt tiivis joukko elokuvanteosta kiinnostuneita tekniikan opiskelijoita. Punk-hengen innoittamina he ryhtyivät tekemään lyhytelokuvia, joiden tunnusmerkkejä olivat leikkisyys, omaehtoisuus ja räävitön huumori. Ruokahalu kasvoi syödessä, ja parin minuutin minielokuvista edettiin nopeasti pidempiin ja monimutkaisempiin tuotantoihin. Vuonna 1978 osa porukasta perusti Lähikuva Oy -tuotantoyhtiön ja ryhtyi tekemään pitkiä elokuvia. Lähikuvalaiset jatkoivat samalla lyhytelokuvien tekemistä Montaasissa, heidän joukossaan Matti Kanerva ja Markku Oikkonen, jotka alkoivat vuonna 1983 tehdä elokuvaa Postilaitoksen miehet. Tyylillisesti se oli sekoitus rikoselokuvaa ja screwball-komediaa, premissinä postilaitos, jolla on poliisilaitoksen asema ja oikeudet.
Kyseessä oli kenties Montaasin historian laajamittaisin tuotanto: käsikirjoitus pursuili joukkokohtauksia, takaa-ajoja ja lentokonestuntteja. Haasteista huolimatta elokuva tehtiin vuonna 1983 lähes valmiiksi, mutta hanke kaatui lopulta omaan suuruuteensa, kun tuotannon hallinnoiminen kävi yhä vaikeammaksi ja talkoohengessä työskennelleen tekijäporukan mielenkiinto herpaantui. Filmit lojuivat pöytälaatikossa vuosikymmeniä, kunnes Montaasin nykypolvi pyysi vuonna 2010 nähdä materiaalin. Sen hienoudesta ällistyneenä kerho auttoi tekijöitä viimeistelemään elokuvan, joka valmistui pari vuotta myöhemmin, 29 vuotta kuvausten jälkeen. Restauroitu, lopullinen versio saa nyt ensiesityksenä ja ottaa itseoikeutetun paikkansa yhtenä Montaasin kruununjalokivistä. (Jussi Tarvainen)
n. klo 18
Steve De Jarnatt:
Miracle Mile
Yhdysvallat 1988 / 87 min / englanti / Blu-ray
Harry (Anthony Edwards) ja Julie (Mare Winningham) tapaavat museossa ja rakastuvat. He sopivat treffit keskiyölle, mutta Harry nukkuu pommiin ja saapuu paikalle myöhässä vain huomatakseen Julien jo lähteneen. Harry menee puhelinkoppiin soittamaan Julielle. Yllättäen puhelin soi. Hätääntynyt ääni langan päässä kertoo Harrylle, että ohjukset on laukaistu ja ydintuhoon on aikaa reilu tunti.
Steve De Jarnatt osoitti omaäänisyytensä jo debyytillään Cherry 2000, mutta vielä samana vuonna julkaistu Miracle Mile painii aivan toisessa sarjassa. Käsikirjoituksen De Jarnatt laati jo 1980-luvun alussa, ja vuosia sitä pidettiin yhtenä Hollywoodin parhaista toteuttamattomista käsiksistä. Oikeiden olosuhteiden odotus kannatti, sillä valmis elokuva on Tangerine Dreamin scoren ensimmäisistä nuoteista lähtien kasarikultin aatelia, Tohtori Outolempi neonvaloissa. Tyylilajillisesti ollaan asteikon ulkopuolella: jotenkin elokuva onnistuu olemaan samanaikaisesti superahdistava trilleri, kaunis romanssi ja pirullinen musta komedia. Kylmän sodan paranoia on käsin kosketeltavaa, lisäpanoksenaan Los Angelesin yöllinen rinnakkaistodellisuus, jossa mitä tahansa voi tapahtua. (Jussi Tarvainen)
