Helmikuun leffailloissa Jaakko Pyhälän esikoisteos Jon, John Guillerminin komea Kunnian Kotkat, Brian De Palman rikosdraama Carlito’s Way sekä kuun viimeisessä leffaillassa tuplanäytöksenä Ernst Lubitschin I Don’t Want to Be a Man ja The Doll.

Leffaillat järjestetään helmikuussa Otaniemen Kinopoli-teatterissa (Otakaari 20A). Elokuvat ovat englannin- tai suomenkielisiä tai niissä on englanninkielinen tekstitys. Talon sauna on lämmin leffojen jälkeen Otaniemessä klo 20-21.

3.2. Jon (Kinopoli, klo 17.30)
10.2. Kunnian Kotkat (Kinopoli, klo 17.30)
17.2. Carlito’s Way (Kinopoli, klo 17.30)
24.2. Lubitsch in Berlin Double Bill: I Don’t Want to Be a Man + The Doll (Kinopoli, klo 17.30)

Tervetuloa!

Esitysvastaavat
Tomi Salovaara / salovaaratomi(at)gmail.com / 050 414 5178
Arto Kononen / arto.kononen(at)helsinki.fi / 040 369 9919
Peter Sormunen / peter.sormunen(at)aalto.fi / Telegram: @sormpe


Su 3.2. klo 17.30 (Kinopoli)

Jaakko Pyhälä:
Jon
Suomi 1983 / 127 min / suomi

Helsinkiläinen nuori mies Jon (Kari Väänänen) on vailla suuntaa elämässään. Hän öykkäröi ja päätyy pahoinpitelemään ystävättärensä (Sanna Fransman). Työvoimatoimiston välityksellä hän saa työpaikan norjalaiselta kalatehtaalta, jonne hän pakenee tilannetta. Norjassa hän tutustuu tehtaalla työskentelevään Heikki ”Öljys-Heikki” Öljyseen (Vesa-Matti Loiri) ja muihin paikallisiin.

Kari Väänänen näytteli ensimmäisen elokuvapääosansa tässä Jaakko Pyhälän ohjaamassa, käsikirjoittamassa, leikkaamassa sekä tuottamassa elokuvassa, joka on jossain määrin unohdettu tapaus suomalaisessa 80-luvun elokuvatuotannossa. Jonin on mainostettu olevan ensimmäinen suomalainen cinemascope-elokuva, jossa on Dolby-stereoääni. Öljys-Heikkiä näyttelevä Vesa-Matti Loiri on myöhemmin useaan otteeseen muistellut hahmoa koko elokuvauransa läheisimmäksi roolikseen. Jon voitti kolme Jussi-palkintoa vuonna 1983, joista yhden Pertti Mutanen kuvauksesta.

(Peter Sormunen)


Su 10.2. klo 17.30 (Kinopoli)

John Guillermin:
Kunnian kotkat: (Blue Max)
Iso-Britannia 1966 / 156 min / englanti

Nuori saksalainen sotilas Bruno Stachel haluaa nousta ensimmäisen maailmansodan mutaisista juoksuhaudoista ilmataisteluihin aristokraattilentäjien ryhmään. Stachelin päättäväisen nousun keskellä hänen häikäilemätön kunnianhimonsa kasvaa ja hän lähtee tavoittelemaan palkinnoista suurinta, blue maxia, joka myönnetään 20 vihollisen konetta alas ampuneelle sotilaalle. Paikoitellen Stachelin keinot muodostuvat vähintäänkin kyseenalaisiksi.

John Guillerminin Kunnian kotkat sisältää elokuvahistorian upeimpia ilmataistelukohtauksia, joita on ollut tekemässä Indianan Jonesien kuvaaja Douglas Slocombe. Kohtaukset ovat vaikuttaneet suuresti muun muassa George Lucasin Star Warsiin ja Peter Jackson kuuluu elokuvan suuriin ihailijoihin. Henkeäsalpaavien taistelukohtauksien lisäksi Kunnian kotkat vakuuttaa tinkimättömällä tai jopa kyynisellä asiakäsittelyllään. Saksalaisnäkökulmasta kuvatun elokuvan on sanottu pysyttelevän kaukana kollektiivisen moraalijuhlan kuvauksesta, mutta se ei sorru myöskään itsesääliin vaan on päähahmoa mukaillen ilmeisen tunnekylmä ratkaisuissaan. Päähenkilön egoistinen hierarkiakipuaminen välittyy hienosti George Peppardin aavistuksen pökkelömäisestä valkokangaspersoonasta.

Montaasin leffaillassa fantastisia ilmataistelukohtauksia päästään nauttimaan koko kankaalle levittäytyvällä 2.35:1 kuvasuhteella ja Twilight Timen tyrmäävän upealta näyttävältä blu-raylta. Tätä ei kannata missata!

(Tomi Salovaara)


Su 17.2. klo 17.30 (Kinopoli)

Brian De Palma:
Carlito’s Way
USA 1993 / 144 min / englanti

Puertoricolainen rikollinen Carlito Brigante (Al Pacino) vapautuu vankilasta viiden vuoden istumisen jälkeen lakiteknisen porsaanreiän löytäneen lakimiehensä David Kleinfeldin (Sean Penn) avustuksella. Hän on päättänyt aloittaa uuden elämän jättäen rikollisvuodet taaksensa. Elämänmuutos osoittautuu kuitenkin vaikeaksi, kun vanhat piirit eivät meinaa jättää Carlitoa rauhaan.

Carlito’s Way merkitsi Brian De Palman ja Al Pacinon yhteistyön jatkumista 10 vuotta elokuvan Arpinaama jälkeen. Carlito’s Way on edeltäjäänsä huomattavan paljon hillitympi niin ohjauksen kuin näyttelemisen puolesta ja on ennemminkin surumielinen ja jopa kaihoisa kuvaus miehestä muutoksen keskellä. De Palma onnistuu puhaltamaan aitoa tunnetta useasti nähtyyn tarinaan gangsterista, joka yrittää parantaa tapansa ja aloittaa elämänsä lain oikealla puolella. Elokuvan hieno takaumarakenne ja jo elokuvan alun oikeussalikohtauksessa ilmenevä Carliton vilpittömyys luovat elokuvaan traagisen pohjavireen, jonka pohjalle päähenkilön painajaismainen matka rakentuu. Elokuvan viimeinen kohtaus metrotunnelissa muistuttaa ohjaajan häikäisevästä elokuvakerronnan ja rytmityksen tajusta.

(Tomi Salovaara)


Su 24.2. klo 17.30 (Kinopoli)

Lubitsch in Berlin Double Bill

Ennen kuin Ernst Lubitsch siirtyi Hollywoodiin, hän kehitti tyyliään tekemällä laajahkon ja monipuolisen tuotannon Saksassa. Montaasin Lubitsch-illassa katsotaan kaksi pitelemätöntä mykkäkomediaa näytteenä näistä varhaisista Lubitschin Berliinin kauden töistä. Molempia tähdittää Saksan Mary Pickfordiksi tituleerattu Ossi Oswalda.

Klo 17.30

Ernst Lubitsch:
I Don’t Want to Be a Man (Ich möchte kein Mann sein)
Saksa 1918 / 45 min / mykkä

Nuorta Ossi Oswaldan esittämää tyttöä kiinnostaa lähinnä pokeri ja tupakointi. Tarjolla on kuitenkin vain huoltajana toimivan sedän ja tämän taloudenhoitajan ylläpitämää kuria ja järjestystä. Sedän lähtiessä liikematkalle uuden työn perässä Ossin toiveet uudesta vapaudesta jäävät lyhytikäisiksi, kun huoltajaksi pestattu tohtori Kersten osoittaa aiempien vartijoiden veroista ankaruutta ja taipumattomuutta. Ratkaisuna ongelmiinsa Ossi keksii ristiinpukeutua mieheksi ja livahtaa kaupungille juhlimaan. Miesten kohtelu veroiselleen on kuitenkin tyystin toista kuin mihin Ossi on tottunut ja kun juhlahumussa tavataan myös Kersten, lisää Lubitsch kohtaamiseen aimo annoksen kierroksia.

(Arto Kononen)

Klo 18.30

Ernst Lubitsch:
Nukke (The Doll / Die Puppe)
Saksa 1919 / 67 min / mykkä

Varakas paroni on päättänyt, että hänen poikansa on aika mennä naimisiin. Poikaa ajatus tuntuu enimmäkseen pelottavan, mutta isältä luvassa olevan perinnön varmistamiseksi tulisi tämän tahtoa seurata. Nuori mies keksii ostaa vaimokseen elävän oloisen robotisoidun nuken eräältä nukentekijältä tietämättä, että nukke onkin itseasiassa valmistajan tytär naamioituna. Ossi Oswalda nähdään kaksoisroolissa nukkena ja nukentekijän tyttärenä tässä ehkäpä maailman ensimmäisessä ”seksinukkekomediassa”.

(Arto Kononen)