Helmikuun leffailloissa nähdään tuoreeltaan kuun vaihteessa Netflixissä kansainvälisen julkaisunsa saava Safdien veljesten uutuus Uncut Gems, Studio Ghibli -animaatiotupla Tulikärpästen hauta + Naapurini Totoro, Roman Polanskin Inho sekä viime vuoden kehutuimpiin teoksiin kuuluneen Nuoren naisen muotokuvan myötä viimeistään elokuvayleisöille tutuksi tulleen Céline Sciamman debyyttiohjaus Water Lilies.
Leffaillat järjestetään helmikuussa Kinopoli-teatterissa (Otakaari 20A) tai sen vieressä Montaasin kerhohuoneella. Elokuvat ovat englannin- tai suomenkielisiä tai niissä on englanninkielinen tekstitys. Huomioi tämän kuun kahden ensimmäisen leffaillan tavallista aikaisemmat aloitusajat. Talon sauna on lämmin leffojen jälkeen sunnuntaisin Otaniemessä klo 20-21.
2.2. Uncut Gems (Kinopoli, klo 14.30)
9.2. Tulikärpästen hauta + Naapurini Totoro (Kinopoli, klo 17.00)
16.2. Inho (Kerhohuone, klo 17.30)
23.2. Water Lilies (Kerhohuone, klo 17.30)
Tervetuloa!
Esitysvastaavat
Arto Kononen / arto.kononen(at)helsinki.fi / 040 369 9919
Peter Sormunen / peter.sormunen(at)aalto.fi / Telegram: @sormpe
Su 2.1. klo 14.30 (Kinopoli)
HUOMIOI NORMAALIA AIKAISEMPI ALOITUSAIKA!
Josh Safdie & Benny Safdie:
Uncut Gems
USA 2019 / 135 min / englanti (in English)
Howard Ratner (Adam Sandler) on yhtä aikaa ärsyttävä ja karismaattinen jalokivikauppias New Yorkin Diamond Districtillä. Hän on myös pakkomielteinen peliveloissa rypevä uhkapelaaja. Kun Ratner saa haltuunsa huippuarvokkaan harvinaisen timantin ja NBA-tähti Kevin Garnett haluaa sen talismaanikseen illan otteluunsa, Ratner ottaa Garnettilta pantiksi tämän mestaruussormuksen, jonka kauppias itse panttaa lyödäkseen vetoa Garnettin ottelusta. Vuoden stressaavimmaksi elokuvaksi kutsuttu matka on valmiina alkamaan.
Uncut Gems oli ollut Safdien veljesten mielessä ja suunnitelmissa jo lähes vuosikymmenen, kun valmis teos saatiin viimein yleisöjen eteen. Tielle tuli muita projekteja, kuten Heaven Knows What ja Robert Pattinsonin siitä heränneen kiinnostuksen myötä hänen kanssaan tehty Good Time. Kaikkia näitä elokuvia yhdistää veljesten katutason tutkimustyö, aitojen tarinoiden, persoonien, lokaatioiden ja realismin etsintä. Uncut Gemsin osalta Diamond Districtin eksklusiivisuus ja kauppiaiden varautuneisuus ulkopuolisia kohtaan hidasti juuri tätä prosessia. Vaikka Safdiet kanavoivat uutuutensa tuottaneen Martin Scorsesen kaltaisten 70-luvun amerikkalaisen rikoselokuvan ja henkilötutkielman tekijöiden perinteitä ja toisaalta Cassavetesin hahmojen kirjoittamisen ja kehittämisen sekä näyttelijöiden ohjauksen metodeja, voi veljesten teoksissa jo nyt hahmottaa omintakeista hektistä ja maanista energiaa. Pomppuista kyytiä tahdittaa myös Good Timen musiikeista vastanneen Oneohtrix Point Neverin eli Daniel Lopatinin score, kun taas Good Time -kuvaaja Sean Price Williams on vaihtunut uutuudessa Darius Khondjiin.
(Arto Kononen)
Su 9.2. klo 17.00 (Kinopoli)
HUOMIOI NORMAALIA AIKAISEMPI ALOITUSAIKA!
Klo 17.00
Isao Takahata:
Tulikärpästen hauta / Grave of the Fireflies (Hotaru no haka)
Japani 1988 / 88 min / japani (eng. tekstit) (in Japanese w/ English subtitles)
Toisen maailmansodan viimeisten kuukausien aikana Seitan ja tämän pikkusisko Setsukon äiti kuolee pommituksessa, minkä seurauksena sisarukset jäävät ilman kotia ja vanhempia. Lapset päätyvät aluksi hoivaan tätinsä luokse, mutta päättävät lopulta muuttaa omiin oloihinsa tädin vaatiessa heitä tekemään töitä ruokansa eteen. Sisarusten ainoa toivo on selvitä hengissä sodan aiheuttaman hävityksen keskellä kunnes heidän laivastossa palveleva isänsä palaa kotiin.
Vaikka Studio Ghiblin kakkosohjaajana toiminut vuonna 2018 menehtynyt Isao Takahata jää valitettavan usein Hayao Miyazakin tuotannon varjoon, hänen ensimmäinen Ghiblillä tehty ohjaustyönsä Tulikärpästen hauta nostetaan usein sekä animaatioelokuvien että sota-aiheisten elokuvien kärkikastiin. Animaation avulla elokuva pystyy kuvaamaan lapsihahmojen kokemuksia sodan keskellä tehokkuudella, joka olisi lähes mahdotonta toteuttaa ohjaamalla lapsinäyttelijöitä. Karun sodankuvauksen lisäksi elokuva on kuitenkin täynnä sisarusten välisiä leikkisiä hetkiä, mikä vain auttaa sen jo kliseeksi muodostunutta mainetta yhtenä kaikkien aikojen koskettavimpana elokuvana.
(Jaakko Hassinen)
n. klo 18.30
Hayao Miyazaki:
Naapurini Totoro / My Neighbor Totoro (Tonari no Totoro)
Japani 1988 / 86 min / japani (eng. tekstit) (in Japanese w/ English subtitles)
Satsuki ja Mei muuttavat maaseudulle isänsä kanssa heidän äitinsä ollessa hoidossa läheisessä sairaalassa. Uudesta talosta riemastuneet sisarukset lähtevät innokkaina tutkimaan uuden kotiseutuunsa ihmeitä tutustuen läheisessä metsässä asuviin eläimiin, joihin kuuluu esimerkiksi hylätyissä taloissa asuvia liikkuvia nokipalloja sekä metsän suojelijana toimiva Totoro.
Hayao Miyazakin aiemmista seikkailuelokuvista poiketen Totorosta on vaikea löytää perinteistä juonta, eikä siinä varsinaisesti ole mitään konfliktiakaan. Perheen naapurissa asuvilla metsänhengillä ei ole aluksi hiukan pelottavasta ulkonäöstään huolimatta pahoja mielessä, eivätkä aikuisetkaan yritä pilata seikkailuja väittämällä ettei mörrimöykkyjä ole olemassa. Elokuva keskittyykin lähinnä lapsenomaiseen uuden ympäristön tutkiskelun riemuun. Naapurini Totoro on epäilemättä Miyazakin ja Studio Ghiblin tunnetuin tuotos, ja nimikkohahmo Totorosta onkin tullut studion maskotti sekä sen logossa että pehmolelumyynneissä.
(Jaakko Hassinen)
Su 16.2. klo 17.30 (Kerhohuone)
Roman Polanski:
Inho (Repulsion)
Iso-Britannia 1965 / 105 min / englanti (in English)
Kaunis ja hiljainen Carol (Catherine Deneuve) asuu Lontoossa siskonsa (Yvonne Furneaux) kanssa työskennellen kauneussalongissa. Kaikki on näennäisesti hyvin, mutta jokin ahdistaa. Erityisesti Carolia tuntuu inhottavan kaikki seksuaalisuuteen liittyvä. Kun Carolen tukena toimiva sisko lähtee ulkomaille miesystävänsa kanssa, Carolen sisäiset piinat pahenevat ja hän vaipuu yhä syvämmälle painajaisiinsa.
Jätettyään kommunistisen Puolan Polanski muutti 60-luvulla Ranskaan, jossa teki pari lyhytelokuvaa. Tilaisuuden pitkän elokuvan tekoon tarjosi lopulta tuottaja Gene Gutowski, jonka myötävaikutuksella Polanski päätyi tekemään elokuvia Iso-Britanniassa. Ensimmäinen niistä oli Inho, joka oli myös Polanskin ensimmäinen yhteistyö käsikirjoittaja Gérard Brachin kanssa. Inho on saanut selkeästi vaikutteita yhtäältä muun muassa Hitchcockin Psykosta, mutta toisaalta myös Buñuelin tuotannosta, jonka elokuvissa Inhon pääosan esittäjä Deneuve myöhemmin näyttelikin. Inho on Polanskin ”asuntotrilogian” avauselokuva, myöhemmin Inhoa seurasi Rosemaryn painajainen (1968) sekä ”miesten Inho”, Vuokralainen (1976). Jossain määrin Inhon teemohiin Polanski palasi vuonna 2017 elokuvallaan Based on a True Story.
(Peter Sormunen)
Su 23.2. klo 17.30 (Kerhohuone)
Céline Sciamma:
Water Lilies (Naissance des pieuvres)
Ranska 2007 / 80 min / ranska (eng. tekstit) (in French w/ English subtitles)
Kesäisessä ranskalaisessa esikaupungissa teini-ikäinen Marie (Pauline Acquart) viehättyy paikallisen taitouintijoukkueen esityksestä ja haluaa liittyä joukkueeseen. Kiinnostus ei ole kuitenkaan pelkästään lajiin vaan Marie ihastuu ikäiseensä joukkueen kapteeniin Florianeen (Adèle Haenel). Marien ystävä Anne (Louise Blachère) uhkaa jäädä uudessa asetelmassa paitsioon. Céline Sciamman ”coming of age”-elokuvassa keskiöön nousee erityisesti sukupuoli-identiteetin etsintä ja seksuaalinen herääminen. Rauhallisesti etenevä tarina antaa Sciammalle tilaa keskittyä nuorten osin epämääräisiin motivaatioihin sekä rituaaleihin ja koreografioihin joihin he osallistuvat.
Opiskeltuaan ensin kirjallisuutta Sciamma siirtyi Ranskan kansalliseen elokuva-alan La Fémis -kouluun Pariisissa ja teki siellä lopputyönään Water Lilies -käsikirjoituksen. Kannustavien arvioiden saattelemana Sciamma aloitti elokuvan kuvaukset vuosi valmistumisensa jälkeen. Water Lilies valittiin Cannesin ”Un certain regard” -sarjaan ja se oli ehdolla parhaaksi esikoisteokseksi Ranskan César-palkintogaalassa ja myös palkittiin raadin toimesta parhaana esikoisteoksena Louis Delluc -palkinnolla. Toisessa pääosassa nähdään myöhemminkin kahdessa Sciamman elokuvassa näytellyt nuori Adèle Haenel (Nuoren naisen muotokuva, BPM, Nocturama) yhdessä ensimmäisistä rooleistaan.
(Arto Kononen)
