Montaasin huhtikuun leffailloissa katsotaan David Leanin 60-luvun suurelokuva Tohtori Zivago, tinkimättömän itävaltalaisohjaajan Michael Haneken modernin Ranskan ongelmia kuvaava Tuntematon koodi, sekä Arthur Pennin liian vähälle huomiolle jäänyt 70-luvun rikosmysteeri Yön siirrot. Sunnuntaina 21.4. vietetään pääsiäistaukoa.
Leffaillat järjestetään huhutikuussa Otaniemen Kinopoli-teatterissa (Otakaari 20A). Elokuvat ovat englannin- tai suomenkielisiä tai niissä on englanninkielinen tekstitys. Talon sauna on lämmin leffojen jälkeen Otaniemessä klo 20-21.
7.4. Tohtori Zivago (Kinopoli, klo 16.30)
14.4. Tuntematon koodi (Kinopoli, klo 17.30)
28.4. Yön siirrot (Kinopoli, klo 17.30)
Tervetuloa!
Esitysvastaavat
Tomi Salovaara / salovaaratomi(at)gmail.com / 050 414 5178
Arto Kononen / arto.kononen(at)helsinki.fi / 040 369 9919
Peter Sormunen / peter.sormunen(at)aalto.fi / Telegram: @sormpe
Su 7.4. klo 16.30 (Kinopoli)
Huomioi aikaisempi alkamisaika!
David Lean:
Tohtori Zivago (Doctor Zhivago)
USA, Iso-Britannia, Italia 1965 / 199 min / englanti, venäjä / blu-ray
Ihmiskohtaloiden raadollisuus ja sodan julmuus törmäilevät voimakkaissa ristiaallokoissa, kun seuraamme venäläisen runoilijalääkärin Juri Zivagon (Omar Sharif) elämää ja ihmissuhteita ympärillä tapahtuvien yhteiskunnallisten mullistusten pyörteissä.
Brittiohjaaja David Lean halusi tehdä intiimimmän ja romanttisemman elokuvan toiminta- ja seikkailuntäyteisen Arabian Lawrencen jälkeen. Aiheen elokuvalle tarjosi venäläiskirjailija Boris Pasternakin romaani Tohtori Zivago, jolla Pasternak oli voittanut kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1958. Robert Bolt (Arabian Lawrence, Kunnian mies) sovitti kirjan elokuvaksi ja tuloksena oli yleisömenestys, vaikka Tohtori Zivago saikin aluksi kriitikoilta ristiriitaisen vastaanoton. Lopulta tästä viiden Oscarin elokuvasta, jonka kuvat ja lavasteet saavat katsojan silmät ymmyrkäisiksi, tulikin yksi kaikkien aikojen eniten tuottaneista elokuvista. Elokuva kuvattiin pääasiassa Espanjassa, mutta joitakin kohtauksia kuvattiin myös Suomessa, muun muassa Joensuussa Pyhäselän jäällä.
(Peter Sormunen)
Su 14.4. klo 17.30 (Kinopoli)
Michael Haneke:
Tuntematon koodi (Code inconnu: Récit incomplete de divers voyages)
Ranska, Saksa, Romania 2000 / 117 min / useita kieliä (suom. tekstit) / DVD
Pienehkössä yksittäistapauksessa Pariisin kadulla useampi ihmiskohtalo risteää. Alun kohtaamisesta elokuva tarkentuu hahmojen henkilökohtaisiin elämiin, mutta helppojen ratkaisujen sijaan Haneke tuntuu rakentavan enigmaattisen umpikujista koostuvan mosaiikin.
80- ja 90-luvun Haneken kotimaassa Itävallassa tehtyjen teosten, kuten Seitsemäs manner, Bennyn video ja Funny Games jälkeen ohjaaja aloitti 2000-luvun ensimmäisellä Ranskassa tehdyllä elokuvallaan Tuntematon koodi. Elokuvan suunnittelu alkoi, kun sen päätähti Juliette Binoche lähestyi Hanekea ehdottaen yhteistyötä (kaksikko lyöttäytyi uudestaan yhteen Haneken vuoden 2005 Cannes-voittajassa Kätketty). Aiempien elokuvien keskiluokkaisen miljöön rauhan tuhoavan väkivallan tutkielmista on siirrytty osittain laajempiin modernin eurooppalaisen kaupungin ja sen yhteiskuntaluokkien välisten suhteiden yksilöiden tasolla ilmenevän dynamiikan tarkasteluun. Hanekemaiseen tapaan ohjaaja haastaa katsojan osin provokatiivisestikin myös itsetutkiskeluun teoksen teemojen suhteen samalla pohtien yleisemmin katsojan ja elokuvataiteen välistä suhdetta.
(Arto Kononen)
Su 28.4. klo 17.30 (Kinopoli)
Arthur Penn:
Yön siirrot (Night Moves)
USA 1975 / 100 min / englanti / blu-ray
1970-luvun Los Angelesissa työskentelevä marginaalietsivä Harry Moseby (Gene Hackman) saa tehtäväkseen löytää karanneen teinitytön. Hän pääsee lopulta tytön jäljille Floridassa, mutta tapaus osoittautuu paljon monimutkaisemmaksi kuin Harry aluksi luuli. Karkaamiseen linkittyvät epämääräiset palaset leijuvat ilmassa vailla punaista lankaa Harryn avioeron partaalla pyörivän henkilökohtaisen elämän tapaan.
Arthur Pennin Yön siirrot ilmestyi samoihin aikoihin kahden huomattavasti tunnetumman neo noirin, Roman Polanskin Chinatownin ja Robert Altmanin Pitkät jäähyväiset kanssa. Pennin elokuva on laiskalta tyyliltään varmasti lähempänä Altmanin elokuvaa kuin Polanskin ja Elliot Gouldin näyttelemän Philip Marlowen tapaan Harry Moseby on salapoliisina kaikkea muuta kuin tilanteen herra. Penn ammentaa voimakkaasti aikakautensa poliittisesta ilmapiiristä ja paranoiasta, epätoivosta ja näköalattomuudesta. Viittaukset Kennedy-veljeksiin eivät ole sattumaa. Tapahtumien selittämättömyys niin päähenkilölleen kuin katsojalle toimii aikakausiparanoian lisäksi ponnahduslautana laadukkaalle henkilötutkielmalle, jossa keskiössä ei ole salapoliisimysteeri vaan päähenkilön sortuva psyyke. Vaikutteet on selvästi nähtävissä muun muassa Coenin veljesten elokuvissa tai vaikkapa Paul Thomas Andersonin elokuvassa Inherent Vice.
(Tomi Salovaara)
