Lokakuussa Montaasin leffailloissa esitetään Francis Ford Coppolan Vietnamin sotaa kotirintamalta käsittelevä Kiviset puutarhat, Charles Chaplinin draama Nainen Pariisissa, Bob Fossen musikaali All That Jazz sekä Charles Chaplinin lyhyemmistä elokuvista yhdeksi koottu The Chaplin Revue. Lisäksi Chaplin-iltoina katsellaan alkukuvina yhdet Chaplinin Mutual-lyhytelokuvat.
Leffaillat järjestetään lokakuussa Montaasin kerhohuoneella Otaniemessä (Otakaari 20A) tai kerhohuoneen viereisessä Kinopoli-teatterissa. Elokuvat ovat englannin- tai suomenkielisiä tai niissä on englanninkielinen tekstitys. Talon sauna on lämmin leffojen jälkeen sunnuntaisin Otaniemessä klo 20-21.
6.10. Gardens of Stone (Kerhohuone, klo 17.30)
13.10. Siirtolainen + Nainen Pariisissa (Kerhohuone, klo 17.30)
20.10. All That Jazz (Kinopoli, klo 17.30)
27.10. Hiljainen katu + The Chaplin Revue (Kinopoli, klo 17.30)
Tervetuloa!
Esitysvastaavat
Tomi Salovaara / salovaaratomi(at)gmail.com / 050 414 5178
Arto Kononen / arto.kononen(at)helsinki.fi / 040 369 9919
Peter Sormunen / peter.sormunen(at)aalto.fi / Telegram: @sormpe
Su 6.10. klo 17.30 (Kerhohuone)
Francis Ford Coppola:
Kiviset puutarhat (Gardens of Stone)
Yhdysvallat 1987 / 111 min / englanti
Sotaveteraani Clell Hazard (James Caan) komennetaan töihin kunniavartioon, joka vastaa hautajaisseremonioista Vietnamin sodassa kaatuneille sotilaille. Jokapäiväinen nuorten miesten hautaaminen vaikuttaa syvästi Clelliin ja hänen suhtautumiseensa epäsuosittuun sotaan. Hänen joukkueeseensa saapuu vanhan ystävän nuori poika, joka on lähdössä täynnä intoa taistelurintamalle puolustamaan maataan. Clell pelkää yhden nuoren elämän päätyvän jälleen aivan liian aikaisin kiviselle puutarhalle.
Francis Ford Coppola oli eturintamassa elokuvallaan Ilmestyskirja. Nyt, kun elokuvateollisuudessa pitkään kieltolistalla olleet Vietnamin sotaa suoraan käsitelleet elokuvat saapuivat teattereihin 1970-luvun lopulla. Coppola oli mukana myös 1980-loppupuolen Vietnam-elokuvien toisessa tulemisessa (Platoon, Full Metal Jacket, Hamburger Hill, Sodan arvet) edeltäjäänsä huomattavasti vähemmän tunnetulla teoksellaan Kiviset Puutarhat. Edellä mainitun ollessa tekoprosessiaan myöten syvä sukellus Vietnamin sodan mielentilaan, on Kiviset puutarhat mietteliäämpi ja hillitympi teos sodan vaikutuksista kotirintamalla. Coppolan elokuva on kuvaus uhrauksesta, armeijaelämän ristiriitaisuudesta sekä maan ideologisesta jakautumisesta sodan keskellä. Elokuvan ilmeinen sisarteos on William Wylerin Parhaat vuodet, joka on yksi Coppolan suosikkielokuvia.
(Tomi Salovaara)
Su 13.10. klo 17.30 (Kerhohuone)
Alkukuvana Chaplinin Mutual-lyhytelokuva Siirtolainen, illan pääelokuvana Nainen Pariisissa.
Klo 17.30
Charles Chaplin:
Siirtolainen (The Immigrant)
Yhdysvallat 1917 / 22 min / mykkä
Kaikkien tuntema kulkuri (Charles Chaplin) on matkalla Amerikkaan suuressa siirtolaislaivassa. Voimakas merenkäynti, ruoka ja ehkä myös eksentrinen seura aiheuttavat matkapahoinvointia, mutta kortinpeluussa voitetut rahat ilahduttavat. Samalla laivalla matkustaa myös nuori nainen (Edna Purviance), johon kulkuri tapojensa mukaan taas ihastuu, sekä naisen äiti, joka on joutunut taskuvarkauden uhriksi. Kulkuri auttaa heitä auliisti. Myöhemmin maissa kulkuri päätyy nälkäisenä erääseen ravintolaan syömään, jossa taas kohtaa laivalla tapaamansa neidon. Laskunmaksun koittaessa kulkuri huomaa olevansa rahaton ja tästä seuraa monenlaista kommellusta.
Siirtolainen on yhdestoista ja toisiksi viimeinen Chaplinin Mutual-elokuvayhtiölle tekemistä elokuvista, joissa Chaplin oli ehkä hauskimmillaan. Monet näistä lyhytelokuvien sketseistä ja jutuista näkyvät myöhemmin jalostettuina Chaplinin pitkissä elokuvissa. Chaplin itse kutsui Mutual-vuosiaan uransa onnellisimmaksi ajaksi. Myöhemmin kommunistivainojen aikana joitakin Siirtolaisen kohtauksia pidettiin todisteena Chaplinin ”antiamerikkalaisuudesta”.
(Peter Sormunen)
Klo 18.00
Charles Chaplin:
Nainen Pariisissa (A Woman of Paris)
Yhdysvallat 1923 / 83 min / mykkä
Ranskalainen nuori pariskunta Marie St. Clair (Edna Purviance) ja Jean Millet (Carl Miller) suunnittelevat menevänsä naimisiin. Heidän vanhempansa eivät ideasta kuitenkaan pidä ja pariskunta päättää karata yksissä tuumin Pariisiin. Lähdön hetkellä Jeanin isä yllättäen kuolee ja Jean päättää olla lähtemättä. Marie matkustaa yksin Pariisiin. Vuotta myöhemmin Marie on uudessa suhteessa Pierre Revelin (Adolphe Menjou) kanssa, mikä mahdollistaa Marielle ylellisen elämän. Sattuma johdattaa Marien taas Jeanin luo ja vanhat tunteet nousevat pintaan.
Nainen Pariisissa on Chaplinin ensimmäinen elokuva United Artists -elokuvayhtiölle, jota Chaplin oli perustamassa. Elokuva ei ole Chaplinille tyypillinen komediallinen elokuva, jossa koko maailman tuntema kulkurihahmo seikkailisi, vaan vahva draama. Yhtäältä osasyynä elokuvan teolle oli se, että Chaplin halusi saattaa vanhan luottonäyttelijättärensä Edna Purviancen uran uusiin uomiin ilman Chaplinin kulkurihahmoa. Toisaalta Chaplin oli jo pidempään halunnut tehdä puhtaan draamaelokuvan. Elokuva sai innoitusta myös Peggy Hopkins Joycen pramean vamppimaisesta elämäntyylistä, josta myös Chaplin sai osansa kokea.
Elokuva ei menestynyt suuren yleisön keskuudessa sen tekijälle epätyypillisen luonteensa vuoksi, katsojat olisivat ennemmin halunneet nähdä kulkurihahmon seikkailuja. Sen sijaan kriitikot pitivät elokuvasta suuresti, se sai suorastaan ylistäviä arvioita ja sitä kutsuttiin jopa parhaimmaksi Hollywoodissa tehdyksi draamaelokuvaksi. Elokuvan huonosta katsojamenestyksestä pettynyt Chaplin veti elokuvan kuitenkin melko pian levityksestä ja julkaisi sen uudelleen leikattuna vasta yli puoli vuosisataa myöhemmin, vuonna 1976, uuden musiikin kera. Nainen Pariisissa on erinomainen todiste siitä, että Chaplin hallitsi elokuvan suvereenisti sen lajityypistä riippumatta.
(Peter Sormunen)
Su 20.10. klo 17.30 (Kinopoli)
Bob Fosse:
Syke ei sammu (All That Jazz)
Yhdysvallat 1979 / 123 min / englanti / Blu-Ray
Joe Gideon (Roy Scheider) on ohjaaja ja koreografi, joka tasapainottelee hektisesti Hollywood- ja Broadway-projektiensa välillä. Joe pitää itsensä ja tuotannot käynnissä tupakan, kipulääkkeiden, amfetamiinin, viinan, seksin ja Vivaldin voimin. Kehoaan ja sydäntään äärirajoille puskevaa työnarkomaania yrittävät kuilun partaalta vetää takaisin niin tyttöystävä (Ann Reinking), tytär (Erzsébet Földi) kuin ex-vaimokin (Leland Palmer). Mielikuvituksessaan Joe flirttailee Anqeligue-nimisen kuoleman enkelin (Jessica Lange) kanssa.
Fosse käytti inspiraationa All That Jazzin kirjoittamiseen oman uransa vaihetta vuonna 1975, kun hän samaan aikaan leikkasi Lenny-elokuvaansa ja työsti Chicago-musikaalia Broadwaylla. Joen hallusinatorisesti uneksimat musiikkinumerot heräävät hienosti henkiin mestarillisesti leikatussa elokuvassa. Tuloksena on musikaali, joka yhdistää genren tyypilliset ilot silmille ja korville New Hollywoodin melankoliaan Fossen henkilökohtaisen itsetutkiskelun muodossa. Elokuva voitti lukuisia palkintoja, kuten Cannesissa Kultaisen palmun 1980, neljä Oscaria yhdeksästä ehdokkuudesta sekä esimerkiksi useita Bafta- ja Golden Globe -palkintoja.
(Arto Kononen)
Su 27.10. klo 17.30 (Kinopoli)
Alkukuvana Chaplinin Mutual-lyhytelokuva Hiljainen katu, illan pääelokuvana Chaplinin Revyy.
Klo 17.30
Charles Chaplin:
Hiljainen katu (Easy Street)
Yhdysvallat 1917 / 19 min / mykkä
Kulkuri (Charles Chaplin) on yksinäinen ja nälkäinen. Hän päätyy lähetystaloon, jossa tapahtuvat rituaalit aiheuttavat hämmennystä, mutta ihastuttava lähetystyöntekijä (Edna Purviance) antaa inspiraatiota, jos ei nyt uskoon tulemiselle, niin ainakin jonkinlaiselle elämänmuutokselle. Samaan aikaan Easy Streetiä terrorisoi ja poliiseja nöyryyttää parimetrinen korsto (Eric Campbell), jota eivät lait tai yleinen järjestys kiinnosta. Paikallinen poliisilaitos värvää poliiseja ja uuden elämän alussa oleva kulkuri rohkaistuu ottamaan pestin vastaan. Kulkuri lähetetään Easy Streetille nujertamaan sitä terrorisoiva jättiläinen…
Hiljainen katu on yhdeksän Chaplinin Mutual-elokuvayhtiölle tekemistä elokuvista, joissa Chaplin oli ehkä hauskimmillaan. Monet näistä lyhytelokuvien sketseistä ja jutuista näkyvät myöhemmin jalostettuina Chaplinin pitkissä elokuvissa. Chaplin itse kutsui Mutual-vuosiaan uransa onnellisimmaksi ajaksi. Hiljaisen kadun tapahtumat sijoittuvat hyvin lontoomaiseen miljööseen, jonka lavasteet olivat kalliit ja joista voi aistia Chaplinin lapsuuden kokemuksia Lontoosta.
(Peter Sormunen)
Klo 18.00
Charles Chaplin:
Chaplinin Revyy (The Chaplin Revue)
Iso-Britannia, Yhdysvallat 1959 / 119 min / mykkä
The Chaplin Revue on vuonna 1959 ensi-iltaan tullut kooste-elokuva kolmesta Chaplinin First Nationalille tekemästä elokuvasta: A Dog’s Life (1918), Shoulder Arms (1918) sekä The Pilgrim (1923). Taustalla oli se, että Chaplinin kulkurihahmo oli 50-luvulla Chaplinin maanpaon ja aiemman tuotannon takia painunut jo hieman unholaan. Paras tapa saattaa hahmo uudelleen esiin oli julkaista vanhempaa tuotantoa uudestaan uuden musiikin kera.
Ensimmäisessä elokuvassa A Dog’s Life kulkuri (Charles Chaplin) ystävystyy kulkukoiran (Mut) kanssa ja etsii epätoivoisesti töitä. Elokuva oli ensimmäinen Chaplinin uudella studiolla, jossa hän työskenteli aina 50-luvulle asti. Toisessa elokuvassa Shoulder Arms kulkuri taistelee ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa saksalaisia vastaan vaihtelevalla menestyksellä ja kohtaa ranskalaisen neidon (Edna Purviance). Kolmannessa elokuvassa The Pilgrim kulkuri karkaa vankilasta ja sattumalta pystyy varastamaan uimassa olevan papin virkapuvun. Kulkurin on tarkoitus karata maasta Meksikoon, mutta päätyykin sattuman kautta papiksi pienen maalaiskylän evankeliseen seurakuntaan.
Kulkurihahmon monikäyttöisyys ja nerokkuus mahdollisti sen, että Chaplin pystyi sijoittamaan hahmon mihin tahansa tilanteeseen ja luomaan siitä ajan kestävää viihdettä. The Chaplin Revue on tästä loistava esimerkki.
(Peter Sormunen)
