Maaliskuun leffailloissa katsotaan yliluonnollinen korealainen kauhuthrilleri The Wailing, Agnès Vardan uuden aallon suunnannäyttäjä La Pointe Courte, Kirk Douglasin muistoksi Lonely Are the Brave, Casey Affleckin ja Joaquin Phoenixin mockumentary I’m Still Here sekä John Carpenterin esikoisohjaus Dark Star.
Leffaillat järjestetään maaliskuussa Montaasin kerhohuoneella tai sen vieressä Kinopoli-teatterissa (molemmat Otakaari 20A). Elokuvat ovat englannin- tai suomenkielisiä tai niissä on englanninkielinen tekstitys. Talon sauna on lämmin leffojen jälkeen sunnuntaisin Otaniemessä klo 20-21.
1.3. The Wailing (Kerhohuone, klo 17.00)
8.3. La Pointe Courte (Kerhohuone, klo 17.30)
15.3. Lonely Are the Brave (Kerhohuone, klo 17.30) PERUTTU!
22.3. I’m Still Here (Kerhohuone, klo 17.30) PERUTTU!
29.3. Dark Star (Kinopoli, klo 18.00) PERUTTU!
Tervetuloa!
Esitysvastaavat
Arto Kononen / arto.kononen(at)helsinki.fi / 040 369 9919
Peter Sormunen / peter.sormunen(at)aalto.fi / Telegram: @sormpe
Su 1.3. klo 17.00 (Kerhohuone)
Huomioi aikaisempi aloitusaika.
Na Hong-jin:
The Wailing (Gok-seong)
Etelä-Korea 2016 / 156 min / korea, japani (eng. tekstit) (in Korean / Japanese w/ English subtitles)
Etelä-korealaiseen pikkukylään saapuu japanilainen muukalainen ja pian alkaa levitä kummallinen sairaus. Hysteria ja väkivaltaiset murhat vetävät tapaukseen mukaan poliisin, jolle mysteerin selvittämisen panokset nousevat, kun hänen tyttärensä saa myös tartunnan. Poliisityöhön sekoittuvat shamanistiset rituaalit, kun vitsauksella arvellaan olevan demoninen alkuperä.
Pitkähköstä kestostaan huolimatta The Wailing ei ole hidasteleva jännäri vaan kietoo yleisönsä poliisiproseduraaleista, kummituksista, zombifikaatiosta, kristillisestä mytologiasta, manausrituaaleista, kehokauhusta, okkultismista, kirouksista ja mustasta huumorista ammentavaan verkkoon, jonka elokuva jotenkuten pitää kasassa yhtenäisenä narratiivina. Keskiössä on päätöksenteko tapauksen selvittämiseksi ja läheisten suojelemiseksi. Mutta kun tuntuu, että mitä vaan voi vapahtua, joutuu kysymään, tekevätkö vieraat voimat tärkeämmät päätökset puolestasi.
(Arto Kononen)
Su 8.3. klo 17.30 (Kerhohuone)
Agnès Varda:
La Pointe Courte
Ranska 1955 / 86 min / ranska (eng. tekstit) (in French w/ English subtitles)
La Pointe Courte kuljettaa kahta erillistä tarinaa. Ensimmäisessä seurataan lapsuudenmaisemiinsa kalastajakylään palanneen miehen (Philippe Noiret) ja tämän vaimon (Silvia Monfort) vakavamielisiä keskusteluja tilanteessa, jossa heidän liittonsa vaikuttaa olevan rikkoutumassa. Toisena kuvauksen kohteena ovat kylän ihmisten elämä sekä kylän tapahtumat lähes dokumentaarisesti. Tarinat ovat erillisiä, mutta yhteen ne nivoo tapahtumapaikka sekä jotkin risteyskohdat.
La Pointe Courte oli viime vuonna menehtyneen Agnès Vardan esikoisohjaus ja se luetaan usein, jos ei nyt ensimmäiseksi Ranskan uuden aallon elokuvaksi, niin ainakin suunnannäyttäjäksi. Elokuva on tekijänsä näköinen: Vardan valokuvaustausta näkyy elokuvan kauniissa kuvakompositioissa (joiden voi nähdä innoittaneen monia elokuvantekijöitä). Lisäksi Vardan ehkä tavaramerkiksikin muodostunut keino yhdistää fiktiota ja dokumentaaria samaan elokuvaan on huomattavaa. Elokuvan leikaajana toimi toinen uuden aallon ”vasemman laidan” edustaja, Vardan ystävä, Alan Resnais.
(Peter Sormunen)
PERUTTU, EI LEFFAILTAA!
Su 15.3. klo 17.30 (Kerhohuone)
Kirk Douglas In Memoriam
David Miller:
Ratsasta viimeinen taival (Lonely Are the Brave)
USA 1962 / 107 min / englanti (in English)
Vanha villin lännen elämäntyyli on vaipumassa unholaan, mutta Jack Burns (Kirk Douglas) on päättänyt pitää kiinni vanhoista tavoistaan hautaan asti. Moderni teknologia ei kiinnosta ja hevonen on miehen paras ystävä, vaikka autot ovatkin valtaamassa lännen maiseman. Jack alkaa pian huomata, että hänen läheisensä alkavat aikuistumaan ja leikkikaverit ovat vähissä. Onneksi hevoseen voi aina luottaa.
David Millerin elokuva lukeutuu niin kutsuttujen myöhäiswesternien genreen, jotka ovat sekä niin tekoajankohdaltaan kuin tarinan ajanjakson puolesta ”väärällä” vuosikymmenellä. Ratsasta viimeinen taival oli Kirk Douglasin intohimoprojekti, jonka tarinaan ja teemoihin näyttelijä koki voimakasta samaistumista. Lopputuloksena on yksi 60-luvun amerikkalaisen elokuvan suurimmista mestariteoksista. Douglas saa kiittää elokuvan onnistumisesta paljolti päätöstään palkata käsikirjoittajaksi mustalla listalla pitkään kärvistelleen Dalton Trumbon, joka löysi tarinan teemoihin juuri oikean sävyn. Totaalinen itsesäälin puutos erottaa elokuvan kiinnostavasti esimerkiksi 70-luvun amerikkalaisen elokuvan vastaavista identiteettikriisielokuvista. Douglasin hahmo ei kaipaa sääliä, mutta ei ole sen enempää tyytyväinenkään tilanteeseensa. Lopputuloksena on vain hiljainen hyväksyntä kykenemättömyydestä kasvaa aikuiseksi sekä oman identiteetin kelpaamattomuudesta muuttuvaan maailmaan.
Vanhan Hollywoodin viimeinen elossa ollut miestähti Kirk Douglas menehtyi 5. helmikuuta 2020 103 vuoden ikäisenä.
(Tomi Salovaara)
PERUTTU, EI LEFFAILTAA!
Su 22.3. klo 17.30 (Kerhohuone)
Casey Affleck:
I’m Still Here
USA 2010 / 106 min / englanti (in English)
Joaquin Phoenix ilmoitti syksyllä 2008 lopettavansa näyttelijäuransa ja siirtyvänsä musiikin pariin rap-muusikkona. I’m Still Here seuraa tätä prosessia, jossa sekoilua riittää. Fanit, julkisuuden henkilöt sekä media haukutaan, huoria tilaillaan ja nenä taipuu snorttaillessa. Välillä tietysti myös räpätään sekä suunnitellaan biisejä. Myös Phoenixin julkiset esiintymiset olivat sekavia, minkä esimerkiksi David Letterman sai todistaa. Oikeasti koko homma oli käsikirjoitettu huijaus, joka paljastettiin vasta elokuvan ensi-illan jälkeen.
Casey Affleckin ja Phoenixin yhteistyönä tehty mockumentary/spoof-elokuva I’m Still Here on mielenkiintoinen tutkielma siitä mitä kaikkea näyttelijä voi itseään esittäessään tehdä sekä miten media ja ihmiset siihen reagoivat. Elokuva sai innoituksensa Phoenixin ihmetyksestä kuinka jotkut kuvittelevat tosi-tv:n olevan käsikirjoittamatonta totta. Elokuvan katsoja voi tietenkin pohtia kuinka suuri osa Phoenixin toiminnasta oli lopulta ylipäätään näyteltyä. I’m Still Here oli taloudellinen floppi eikä se saanut suuria kehuja ilmestyessään. Viime aikoina se on kuitenkin Jokerin siivittämänä herättänyt suurempaa kiinnostusta ja arvostusta.
(Peter Sormunen)
PERUTTU, EI LEFFAILTAA!
Su 8.3. klo 18.00 (Kinopoli)
Huomioi myöhempi aloitusaika.
John Carpenter:
Pimeä tähti (Dark Star)
USA 1974 / 83 min / englanti (in English)
Kaukaisessa tulevaisuudessa avarauusalus Dark Starin kapteeni on kuollut, mutta muu miehistö jatkaa yksinäistä tehtäväänsä: ”epästabiilien” planeettojen räjäyttämistä. Suurimman osan ajasta he kuitenkin yrittävät lähinnä taistella äärimmäistä tylsyyttä vastaan ja saada ajan kulumaan edes jotenkin. Matkan varrella riesaa aiheuttavat vuorollaan niin alukselle maskotiksi otettu rantapallomainen avaruusolio kuin älyllisen pommin itsepäisyyskin.
John Carpenterin esikoisohjaus on nollabudjetin opiskelijaprojektina aloitettu ja edelleen vaatimattomin resurssein täyteen mittaansa laajennettu omintakeinen tieteiskomedia. Ohjaajan tyyli ei ehkä ole vielä muodostunut yhtä tunnistettavaksi kuin hänen seuraavissa elokuvissaan, mutta hänen kykynsä saada pienestäkin budjetista paljon irti on jo nähtävissä. Vaikkei Dark Star noussutkaan suureksi yleisömenestykseksi, sen vaikutus näkyy tunnetummissa avaruuselokuvissa: Carpenterin käsikirjoittajakumppani Dan O’Bannon kierrätti elokuvan elementtejä Alienissa, ja näyttääpä Tähtien sotakin jäljitelleen joitakin O’Bannonin kekseliäistä halpistehosteista.
(Mikko Martelius)
