Maaliskuussa Montaasin leffailloissa katsotaan Kern Saxtonin ”Sushi Girl”, Francis Ford Coppolan ”keskustelu”,
Hirokazu Kore-edan ”After Life” sekä Bernardo Bertoluccin ”The Dreamers”
24.3. järjestettävä näytös on yhteisnäytös Helsingin yliopiston Leffaryhmän kanssa.
Leffaillat järjestetään maaliskuussa Kinopolissa ja Montaasin kerhohuoneella (Otakaari 20A, kellarikerros). Elokuvat ovat englanninkielisiä tai niissä on englanninkielinen tekstitys.
In Montaasi’s movie nights of March we’ll be watching Kern Saxton’s ”Sushi Girl”, Francis Ford Coppola’s ”The Conversation”,
Hirokazu Kore-eda’s ”After Life” and Bernardo Bertolucci’s ”The Dreamers”.
Movie night on 24.3. is a joint screening with University of Helsinki’s Leffaryhmä.
The Movie nights are held in Kinopoli and Montaasi’s clubroom (Otakaari 20A, basement level). Movies are either spoken or subtitled in English.
10.3. Sushi Girl (Kinopoli, klo 18.00) 17.3. Keskustelu (Kerhohuone, klo 18.00) 24.3. After Life (Kinopoli, klo 19.00) 31.3. The Dreamers (Kinopoli, klo 16.00)
Tervetuloa / Welcome!
Esitysvastaavat
Peter Sormunen / peter.sormunen(at)outlook.com / Telegram: @sormpe
Tuomas Lievonen / tuomas.lievonen(at)aalto.fi / Telegram: @LsamouT
Juri Louhio / juri.louhio(at)aalto.fi / Telegram: @J_Anton_Lou
Su 10.3. klo 18:00 (Kinopoli)
Kern Saxton:
Sushi Girl
USA 2012 / 95 min / englanti (in English)
(FI)
Kuusi vuotta vankilassa istunut Fish (Noah Hathaway) vapautuu ja vanhat rikoskumppanit järjestävät hänelle sushi-illallisen hylätyssä ravintolassa. Juhlinta muuttaa kuitenkin muotoaan väkivaltaiseksi, kun puheet kateissa olevasta ryöstösaaliista nousevat pinnalle.
B-luokan trillereistä ja Quentin Tarantinon töistä inspiraatiota ammentava Kern Saxtonin ensimmäinen kokoillan elokuva on pienellä budjetilla kuvattu independent genre-elokuva. Pitkälti yhdessä lokaatiossa tapahtuva trilleri keräsikin rahaa joukkorahoituksella saadakseen ensi-illan useilla eri festivaaleilla.
(EN)
After six years in prison, Fish (Noah Hathaway) is released and his old partners in crime organize a sushi dinner for him in an abandoned restaurant. However, the celebration turns violent when talk of the missing loot surface.
Drawing inspiration from B movies and the works of Quentin Tarantino, Kern Saxton’s first feature length film is an independent genre film shot on a fairly low budget. The thriller, which takes place for a long time in one location, raised money through crowdfunding in order to have its premiere at several different festivals.
(Tuomas Lievonen)
Su 17.3. klo 18:00 (Kerhohuone)
Francis Ford Coppola:
Keskustelu (The Conversation)
USA 1974/ 113 min / englanti (in English)
(FI)
Salakuunteluun erikoistunut vakooja Harry Caul (Gene Hackman) palkataan nauhoittamaan näennäisesti viatonta keskustelua, mutta jälkeenpäin äänitystä kuunnellessaan hän kohtaa eettisiä ja moraalisia haasteita herätessään huoleen työnsä mahdollisista seurauksista.Pian Caul huomaakin joutuneensa itse valvonnan kohteeksi, mikä sysää hänet entistä syvemmälle vainoharhojen, salailun ja syyllisyydentunteen täyttämään sokkeliin.
Francis Ford Coppolan ensimmäisten kahden ‘Kummisetä’ elokuvien välissä ohjaama Keskustelu käsittelee yksityisyyttä, valvonnan etiikkaa ja teknologian vaikutuksia ihmisen moraalisen tietoisuuteen. Elokuva menestyi hyvin niin taloudellisesti kuin kriittisestikin, keräten kiitosta erityisesti Hackmanin roolityöstä, jota myös itse näyttelijä piti yhtenä parhaistaan.
(EN)
A Surveillance specialist Harry Caul (Gene Hackman) is hired to record a seemingly innocuous conversation, but afterwards while listening to his recordings he faces ethical and moral dilemmas as he wakes up to his works possible implications. Soon Caul finds himself a target of surveillance, which throws him ever deeper into a maze filled with paranoia, secrecy and guilt.
Directed by Francis Ford Coppola between the first two ‘Godfather’ movies, The Conversation explores privacy, ethics of surveillance, and technology’s effect on the moral consciousness of people. The film was successful both financially and critically, gathering praise especially for Hackman’s performance, which the actor himself considered one of his best.
(Juri Louhio)
Su 24.3. klo 19:00 (Kinopoli)
Yhteisnäytös Helsingin yliopiston Leffaryhmän kanssa
Hirokazu Kore-eda:
Elämän Jälkeen (After Life)
Japani 1998 / 118 min / japani (in Japenese)
(FI)
Kuolemanjälkeisessä odotustoimistossa kuolleet ihmiset pohtivat mennyttä elämäänsä tehtävänään valita elämästään yksi hetki, josta tehdään pieni elokuva. Kuvausten jälkeen kuolleet lähetetään tuonpuoleiseen elokuvamuisto mukanaan.
Ensimmäisen fiktio-ohjauksensa Maborosin jälkeen Kore-edan käsikirjoittajan ja leikkaajan saappaisiin After Lifen myötä, jossa Kore-edan dokumentaristitausta näkyi edelleen: osa elokuvan muistelutilanteista on aitoja: osallistujat muistelevat omaa elämäänsä, osa taas käsikirjoitettuja ja fiktiivisiä. Julman kuuloisesta premissistä huolimatta After Life on haikeudessaan ja lohdullisuudessaan hyvin kaunis elokuva. Inspiraatiota After lifeen Kore-eda sai lapsuuden kokemuksistaan muistisairaan isoisänsä kanssa vietetystä ajasta; toiseen suuntaan elokuva on vaikuttanut populaarimusiikkiin; After Lifen on väitetty olleen inspiraationa Radioheadin Videotape-kappaleeseen. After Lifea levitettiin yli 30 maahan ja se toi Kore-edalle paljon kansaivälistä mainetta.
—
(EN)
In the post-mortem waiting room, dead people reflect on their past lives with the task of choosing one moment from their lives to be made into a small film. After filming, the dead are sent to the afterlife with a movie memory.
After his first fiction direction, Maboros, Kore-eda stepped into the shoes of the screenwriter and editor with After Life, where Kore-eda’s documentary background was still visible: some of the ´situations in the film are real the participants recall their own lives, while others are scripted and fictitious. Despite the cruel-sounding premise, After Life is a very beautiful film in its yearning and comfort. Kore-eda got inspiration for After life from her childhood experiences with her amnesiac grandfather; in another direction, the film has influenced popular music; After Life has been claimed to be the inspiration for Radiohead’s song Videotape. After Life was distributed in more than 30 countries and it brought Kore-eda a lot of international fame.
(Peter Sormunen)
Su 31.3. klo 16:00 (Kinopoli)
Bernardo Bertolucci:
The Dreamers
Ranska 2003 / 115 min / ranska (in French)
(FI)
On vuosi 1968 Pariisissa ja opiskelijat mellakoivat. Amerikkalainen elokuvaentusiasti Matthew (Michael Pitt) on päässyt opiskelemaan unelmiensa kaupunkiin. Hän tutustuu ja ystävystyy omalaatuisten sisarusten Isabellen (Eva Green) ja Théon (Louis Garrel) kanssa, joitka ovat elokuvahulluja Matthewin tavoin yhtä lailla. Kun Matthew muuttaa kesäksi sisarusten luokse taidekirjojen sekaan, kaksikko vetää Matthewin mukaan mielenkiintoiseen eroottiseen peliin samaan aikaan kun ulkopuolella mellakat kiihtyvät.
Gilbert Adair kirjoitti omaan romaaninsa perustuvat käsikirjoituksen The Dreamersille, jossa Bertoluccille tutut teemat toistuvat. The Times kirjoitti sen olevan sekoitus Viimeistä tangoa ja Koskematonta kauneutta. Hyvin eksplisiittistä seksin ja alastomuuden kuvausta sisältämässä elokuvassa on paljon viittauksia Ranskan uuden aallon merkkiteoksiin ja soundtrackilla pauhaa muun muassa Jimi Hendrix.
(EN)
It’s 1968 in Paris and the students are rioting. An american film enthusiast Matthew (Michael Pitt) comes to the city to study. He gets to know eccentric siblings Isabelle (Eva Green) and Théo (Louis Garrel) who are just as much movie fanatics as Matthew. When Matthew moves in with the siblings for the summer, siblings involve Matthew in an interesting erotic game.
Gilbert Adair wrote the screenplay for The Dreamers based on his own novel, in which themes familiar to Bertolucci are repeated. The Times wrote it was a mix between Last Tango and Stealing Beauty. The film contains a very explicit depiction of sex and nudity and has many references to French New Wave masterpieces. The soundtrack features Jimi Hendrix, among others.
(Peter Sormunen)
