Montaasin loppuvuoden leffamaraton järjestetään sunnuntaina 3.11. aiheenaan eläinkauhu. Maratonin elokuvissa perehdytään elokuvahistorian tarjoamiin esimerkkeihin antagonistista suhteista ihmisen ja eläintovereidensa välillä. Aikaa vietetään niin ydinsäteilystä mutatoituneiden jättiläismuurahaisten, yliälykkääksi jalostetun apinan, lystikkäiden sammakoiden kuin verenhimoisen villisiankin kanssa.

Maraton järjestetään sunnuntaina 3.11. klo 12-20 ja tarjolla on yhteensä neljä pitkää elokuvaa. Voit tulla katsomaan muutaman suosikkisi tai vaikka koko tarjonnan. Maratonin anti sulatellaan totuttuun tapaan saunassa, joka on lämmin klo 20-21.

Aikataulu:

12.00-13.40 Gordon Douglas: Them!
13.50-15.50 George A. Romero: Monkey Shines
15.50-16.30 Ruokatauko
16.30-18.00 George McGowan: Frogs
18.15-19.45 Russell Mulcahy: Razorback

Maraton järjestetään Otakaari 20 A:n Kinopoli-teatterissa. Elokuvat ovat englanninkielisiä.

Tervetuloa!

Esitysvastaavat
Tomi Salovaara / salovaaratomi(at)gmail.com / 050 414 5178
Arto Kononen / arto.kononen(at)helsinki.fi / 040 369 9919
Peter Sormunen / peter.sormunen(at)aalto.fi / Telegram: @sormpe

Klo 12.00

Gordon Douglas:
Yön pedot (Them!)
USA 1954 / 94 min / englanti

New Mexicon aavikolta löydetään harhaileva pieni tyttö, joka on shokissa eikä pysty kertomaan mitä hänelle on tapahtunut. Lähellä on tehty aiemmin ensimmäiset atomipommitestit ja pikkuhiljaa viranomaisille selviää, että säteilyn muuttamat jättiläismuurahaiset terrorisoivat nyt seutua. Aavikolta löydetään vihulaisten pesä, mutta viimeinen välienselvittely käydään Los Angelesin joen betonikanavassa ja viemäriverkostoissa.

Mielenkiintoisen käännösnimen saanut Yön pedot oli yksi ensimmäisiä kylmän sodan pelkoja heijastelevista monsteritieteiselokuvista, jossa hirviön on synnyttänyt ydinsäteily. Samalla sitä pidetään ensimmäisenä jättiläisötököitä antagonistinaan hyödyntävistä ”big bug”-leffoista. 50-luvun tieteisklassikko tarjoaa myös ikonista kuvastoa Los Angelesin jokikanavasta ja viemäriverkostosta, josta on myöhemmin ammennettu lokaatioita myös esimerkiksi sellaisiin teoksiin kuin Point Blank tai Terminator 2 vain pari mainitaksemme.

(Arto Kononen)

Klo 13.50

George A. Romero:
Vihan lähettiläs (Monkey Shines)
USA 1988 / 113 min / englanti

Entinen urheilija Alan Mann (Jason Beghe) joutuu karmean onnettomuuden uhriksi ja hän menettää liikuntakyvyn kaikista raajoistaan päätyen pyörätuolipotilaaksi omaan kotiinsa. Myöhemmin Alanin tutkijakaveri Geoffrey tarjoaa hänelle kotiapulaiseksi Ellaa, joka on Geoffreyn kyseenalaisissa kokeissa käytetty apina. Kokeissa apinoihin on piikitetty ihmisen aivokudosta tarkoituksenaan kasvattaa apinoiden älyllisiä ominaisuuksia. Aluksi Alanin ja Ellan välille kehkeytyy ainutlaatuinen suhde, mutta pian Alanin mielialavaihtelut ja raivonpuuskat alkavat vaikuttamaan negatiivisesti pikku apuriin ja apinasta tulee Alanin vihan lähettiläs.

Vihan lähettiläs oli Romeron ensimmäinen Hollywood-studioelokuva. Ohjaajalla oli käytössään uransa isoimpia budjetteja, mutta elokuva ei onnistunut pääsemään voitolliseksi. Kriitikoiden vastaanotto oli puolestaan hyvin jakautunut. Roger Ebert kutsui mm. elokuvaa ylipitkäksi ja sekavaksi, mutta elokuvan grand old man Jonathan Rosenbaum kutsui sitä älykkääksi ja kekseliääksi kauhuelokuvaksi.

Toisin kuin monet tunnetummat elokuvahistorian eläinkauhun edustajat, Romeron elokuvan uhkana oleva apina ei ole vain yksiulotteinen monsteri, vaan ihmisen epäeettisten kokeiden uhri ja aidosti välitettävä hahmo. Elokuva oli näiden teemojen kanssa ajan hermolla, sillä Silver Springsin pahamaineiset apinakokeet aktivoivat eläinoikeusliikkeen ja aihe oli tapetilla koko vuosikymmenen. Vihan lähettiläs kuuluu eläinkauhun ohella myös toisen erityslaatuisen alagenren elokuviin, jossa päähenkilö on ruumiillisen vajavaisuuden johdosta lukittuna kotiinsa ulkoisen uhan armoille (mm. Takaikkuna, Yksin pimeässä, Piina).

(Tomi Salovaara)

Klo 16.30

George McGowan:
Sammakot (Frogs)
USA 1972 / 90 min / englanti

TODAY – the Pond!
TOMORROW – the World!

Luontokuvaaja Pickett Smith (Sam Elliott) kuvaa kasvistoa eräällä suolla huomatessaan merkkejä saastutuksesta läheistä saarta komistavan varakkaiden Crockettien kartanon ympäristössä. Pickett vierailee kartanossa perheen luona. Kärttyisä perheenpää Jason (Ray Milland) valmistautuu huomiseen itsenäisyyspäivän ja syntymäpäivänsä juhlintaan ja käskee palvelijoitaan myrkyttämään sammakot saaren rannasta. Pickett löytää tehtävään lähetetyn Grover-nimisen miehen myöhemmin rannasta kuolleena täynnä ilmeisesti käärmeenpuremia, mutta varoituksista huolimatta Jason haluaa juhlia seuraavana päivänä aiottuun tapaan. Juhlapäivänä kuokkavieraaksi saadaankin suunnilleen koko ympäristön lajikunta.

Ilmastokriisin aikakaudella ekokauhu Sammakot on yhä ajankohtainen, kun ympäristään kaltoin kohdellut ihminen saa viimein ansionsa mukaan. Toisin kuin elokuvan nimi ehkä antaisi odottaa, sammakot tuntuvat vastaavan lähinnä tuomiovallasta, kun taas toimeenpanovallasta huolehtii enimmäkseen muu eläinkunta. George McGowanin ohjaaman elokuvan kuvauksesta vastasi muutama vuosi myöhemmin De Palman Carrien kuvannut Mario Tosi ja musiikista easy listening -genre exotican pioneerina tunnettu ja muun muassa useisiin Roger Corman -elokuviin säveltänyt Les Baxter.

Pienet sammakot, pienet sammakot, ne lystikkäitä on.

(Arto Kononen)

Klo 18.15

Russell Mulcahy:
Razorback
Australia 1984 / 91 min / englanti

Agressiivinen villisika terrorisoi Australian autioilla takamailla, mutta kuolemantapaukset jäävät vaille ”uskottavia todistajia” ja tutkimukset jätetään sikseen. Amerikkalainen toimittaja kuolee villisian hyökkäyksessä ja hänen miehensä haluaa ottaa selvää tapahtumista. Villisikajahtiin lyöttäytyy mukaan villisikayhteisöjä tutkinut jatko-opiskelija sekä villisian hyökkäyksessä läheisensä menettänyt farmari.

Russell Mulcahyn Razorback ilmestyi australiaisten ozploitaatioelokuvien kultakaudella ja ilmentää suuntauksen parhaimpia puolia hienosti. Dean Semlerin Australian takamaita henkeäsalpaavasti tallentava kuvaus sekä tyhjän erämaan hulluus tunnelmoivat näyttävästi intensiivistä jahtia. Elokuvan suuriin faneihin lukeutuvat ilmeisenä esikuvana toimineen Tappajahain ohjaaja Steven Spielberg sekä vähemmän yllättävästi Quentin Tarantino.

(Tomi Salovaara)