Syyskuussa Montaasin leffailloissa katsotaan Bill Murrayn johdattama rikoskomedia Keikka putkessa, Luis Buñuelin mustan komedian merkkiteos Tuhon enkeli, Alfred Hitchcockin pesunkestävä klassikko Takaikkuna sekä Nicholas Roegin hyytävä psykologinen kauhudraama Kauhunkierre.
Leffaillat järjestetään huhtikuussa Otaniemen Kinopoli-teatterissa (Otakaari 20A) tai Montaasin kerhohuoneella Kinopolin vieressä. Leffaillat alkavat klo 17.30. Elokuvat ovat englanninkielisiä tai niissä on englannin- tai suomenkielinen tekstitys. Talon sauna on lämmin leffojen jälkeen Otaniemessä klo 20-21.
3.9. Keikka putkessa (Kerhohuone, klo 17.30)
10.9. Tuhon enkeli (Kinopoli, klo 17.30)
17.9. Takaikkuna (Kinopoli, klo 18.00)
24.9. Kauhunkierre (Kerhohuone, klo 17.30)
Tervetuloa!
Esitysvastaavat
Tomi Salovaara / salovaaratomi(at)gmail.com / 050 414 5178
Arto Kononen / arto.kononen(at)helsinki.fi
Su 3.9. klo 17.30 (Kerhohuone)
Howard Franklin & Bill Murray:
Keikka putkessa (Quick Change)
Yhdysvallat 1990 / 89 min / englanti
Grimm (Bill Murray) ryöstää klovniksi pukeutuneena pankin New Yorkissa yhdessä tyttöystävänsä Phyllis Potterin (Geena Davis) ja kaverinsa Loomisin (Randy Quaid) kanssa. Kaikin puolin onnistuneen ryöstön jälkeen pakomatka lentokentälle ja pois kaupungista alkaa mennä askel kerrallaan kaikin puolin pieleen.
Keikka putkessa -elokuvan ohjasivat yhdessä sen käsikirjoittaja Howard Franklin ja päätähti Bill Murray. Kun katsoja on ensin heitetty ilman sen kummempia johdatteluita keskelle erikoista alkuskenaariota, ei Keikka putkessa kuitenkaan tyydy veistämään samaa vitsiä koko kestonsa ajan vaan esimerkiksi After Hoursin jalanjäljissä näyttämään kuinka hauskaa voi olla New Yorkin surkeus. Murray on elementissään ja myös Jason Robards tekee mehevän roolin ryöstäjiä jahtaavana poliisina. Keikka putkessa ei ole erityisen kunnianhimoinen, näyttävä tai poikkeuksellinen komedia, mutta se henkii vaatimatonta viehätysvoimaa hölmön kreisikomedian ja älykkäämmän huumorin yhdistelmällään, jotka ansaitsevat ehdottomasti lisäkatsojia tälle jo hieman unohdetulle ysärikomedialle.
(Arto Kononen)
Su 10.9. klo 17.30 (Kinopoli)
Luis Buñuel:
Tuhon enkeli (El ángel exterminador)
Meksiko 1962 / 93 min / espanja (eng. tekstit)
Buñuelin mustan elokuvan klassikossa muodollisten päivälliskutsujen yläluokkaiset vieraat havaitsevat olevansa kykenemättömiä lähtemään. Tunnit ja päivät kuluvat.
50-luvulla Meksikossa tehtyjen elokuvien jälkeen Buñuel kutsuttiin takaisin Espanjaan tekemään kansainvälinen comebackinsa Viridiana vuonna 1961, jonka aiheuttaman skandaalin jälkeen ohjaaja kuitenkin jatkoi vielä Meksikossa tekemällä Tuhon enkelin ennen 60-luvun lopussa alkanutta hienojen Euroopassa tehtyjen leffojen sarjaa. Buñuelin henkilöhahmoja ei pidättele päivällisellä mikään fyysinen tai konkreettinen este ja näin elokuva onkin absurdismin ytimessä. Kukaan ei pysty lähtemään koska ei vain pysty ja katsojan odotetaan vain hyväksyvän premissi. Katsojat sijoitetaan myös samaan positioon hahmojen kanssa ihmettelemään mikä estää lähtemisen, mahdollisia pakokeinoja ja tämän kaiken tarkoitusta.
(Arto Kononen)
Su 17.9. klo 18.00 (Kinopoli)
Alfred Hitchcock:
Takaikkuna (Rear Window)
Yhdysvallat 1954 / 112 min / englanti
Valokuvaaja L.B Jefferies (James Stewart) on työkomennuksella sattuneen onnettomuuden johdosta lukittuna kotiinsa pyörätuoliin, kunnes hänen kipsissä oleva jalkansa paranee. Kuumuuden ja tylsistymisen vaivatessa ”Jeffiä”, päätyy hän tiirailemaan naapuriensa toimia kiikareillaan. Sukeltaessaan kyseenalaisesti naapuriensa elämän käänteisiin, alkaa hän epäillä erään naapurinsa murhanneen vaimonsa. Onko kyseessä todellinen rikos vai tylsistyneen miehen vilkkaan mielikuvituksen harhaa?
Alfred Hitchcockin testamenttiteos Takaikkuna on todellinen elokuvanteon oppitunti. James Stewartin kasvojen ilmeiden kautta tapahtuva kerronta lähentelee telepatiaa ja mestarin kuvakerronnan ja tilan taju hakee vertaistaan elokuvan historiassa. Kuten kaikki Hitchcockin parhaimmat trillerit, niin myös Takaikkuna ammentaa loppujen lopuksi ihmisen psyykkeen harmaasta alueesta ja mielen perversioista (voyerismi). Ohjaaja tuntuikin kiehtovan epäsuorasti kurottaneen oman mielensä arkaluontoisiin onkaloihin.
(Tomi Salovaara)
Su 24.9. klo 17.30 (Kerhohuone)
Nicolas Roeg:
Kauhunkierre (Don’t Look Now)
Iso-Britannia 1973 / 110 min / englanti
Pariskunnan tytär kuolee traagisesti. Suuren surun keskellä he päättävät lähteä Venetsiaan miehen Johnin (Donald Sutherland) saadessa työtarjouksen vanhan kirkon kunnostajana. Vaimo Laura (Julie Christie) kohtaa kaksi iäkästä siskosta, joista toinen tuntuu omaavan psyykkisiä kykyjä ja väittää tavanneensa pariskunnan menehtyneen tyttären tuonpuoleisessa. Työkomennuksen jatkuessa myös John alkaa saada näkyjä, jotka muistuttavat kuolleesta tyttärestä.
Nicolas Roeg aloitti uransa kuvaajana ja siirtyi menestyksekkäästi ohjaajaksi 70-luvun alun kiehtovilla teoksillaan. Roegin tyyliin kuuluu sekoittaa elokuviensa aikarakennetta ja kohtauksien välisiä kytköksiä iskevällä leikkauksella. Ehkä tunnetuimmassa elokuvassaan Kauhunkierre ohjaaja on materiaalin puolesta omimmillaan luoden samaan aikaan kauhistuttavia, kauniita ja surullisia tunnetiloja puhtaan elokuvalliseen tyyliinsä luottaen. Time Outin vuoden 2011 äänestyksessä elokuva valittiin kaikkien aikojen parhaaksi brittiläiseksi elokuvaksi.
(Tomi Salovaara)