Montaasin toukokuun leffailloissa katsotaan William Wylerin vaikuttava rikosdraama Lain vartija, Blake Edwardsin elokuva alkoholisoituneesta pariskunnasta Viinin ja ruusujen aika, sekä Jacques Beckerin kaunis tuomitun romanssin kuvaus Rakastajatar.
Leffaillat järjestetään toukokuussa sunnuntaisin Otakaari 20 A:n kellarikerroksen Kinopoli-teatterissa, Teekkarikylän Kyläsenaatin olohuoneessa tai Pekka Latvalan kotona Alppilassa. Leffaillat alkavat klo 17.30, sauna on lämmin välillä 20-21 ja kerhohuone on käytettävissä hengailuun. Elokuvat ovat englanninkielisiä tai niissä on englannin- tai suomenkielinen tekstitys.
Tervetuloa!
Esitysvastaavat
Tomi Salovaara / tomi.salovaara(at)aalto.fi / 050 414 5178
Arto Kononen / arto.kononen(at)aalto.fi / 040 843 5213
Su 11.5. klo 17.30 (Kinopoli)
William Wyler:
Lain vartija (Detective story)
USA 1951 / 103 min / englanti
New Yorkin poliisilaitoksella on menossa normaali päivä. Rikolliset, todistajat, sivulliset ja poliisit kulkevat edestakaisin hektisen ilmapiirin vallitessa. Jim McLeod (Kirk Douglas) on periaatteellinen poliisietsivä, joka halveksii rikollisia ja ei kaihda kovia otteita. McLeod tekee kaikkensa saadakseen useiden naisten kuolemista vastuussa olevan puoskarin Karl Schneiderin vankilaan. Alkaa kuitenkin käydä selväksi, että McLeodin vaimo Mary (Elanor Parker) liittyy juttuun. Lopulta McLeod saavuttaa ammatillisen identiteettinsä päätepisteen, josta ei ole paluuta.
Lain Vartija on William Wylerin samannimiseen näytelmään perustuva tiukkaotteinen rikosdraama ja tinkimätön henkilötutkielma. Poliisiaseman ilmanala on kostean hiostava ja se on jatkuvassa käymistilassa oleva rikollisten, todistajien ja poliisien kohtaamispaikka. Wylerin elokuva on upeasti rytmitetty ja hän käyttää tehokaasti hyväkseen rajoitetun tilan virittynyttä ilmapiiriä. Kirk Douglasin roolihahmo on sukua Nicolas Rayn Pettävällä pohjalla elokuvan Robert Ryanin hahmolle. He ovat molemmat omien neuroosiensa ja vainoharhaisuuden uhreja, jossa ammatillinen äärimmäisyys on omien mielen kompleksien ja patoutumien purkamispaikka. Kirk Douglas tekee elokuvan pääosassa upean roolisuorituksen ja on täysin säälimätön neuroottisen ja väkivaltaisen poliisietsivän roolissa. (Tomi Salovaara)
Su 18.5. klo 17.30 (Alppila)
Leffailta pidetään Pekka Latvalan asunnolla Alppilassa. Paikkoja on
rajoitetusti, joten ilmoittaudu Pekalle sähköpostilla osoitteeseen
latvala.pekka(at)gmail.com. Tervetuloa!
Blake Edwards:
Viinin ja ruusujen aika (Days of Wine and Roses)
USA 1962 / 112 min / englanti
Joe Clay (Jack Lemmon) tapaa kauniin sihteerin Kristen Arnesenin (Lee Remick). He rakastuvat ja menevät naimisiin. Jack on alkoholisti tiedostamattaan sitä. Hän myös tutustuttaa vaimonsa alkoholin pariin. Lopulta he huomaavat avioelämän ja hauskanpidon rakentuvan alkoholin ympärille.
Ohjaaja Blake Edwards on pääosin tunnettu komediallisista töistään. Viinin ja ruusujen aika on elokuvien Aamiainen Tiffanylla ja Vaaleanpunainen pantteri välissä valmistunut kipeä kuvaus alkoholismiin ajautuvasta avioparista. Ero sosiaalisen juomisen ja alkoholismin välillä näyttäytyy häilyvänä. Elokuvan pääparin rakkaus hukkuu alkoholin sekaan. On mahdotonta tunnistaa rakkauden todellisuus, sillä jäljellä on vain rakkaus humalantäyteistä yhdessäoloa kohtaan, jossa ihmisten idetiteetti ja vuorovaikutuksen todellisuus on väkisin menetetty. Elokuvan pääosassa hienoa työtä tekevä Jack Lemmon tajusi elokuvan kuvausten aikaan kärsivänsä itse alkoholismista. Myös Blake Edwards oli alkoholin suurkuluttaja ja lopetti juomisen vuosi kuvausten jälkeen. Teemojen henkilökohtaisuus välittyy väkevästi elokuvan kautta. (Tomi Salovaara)
Su 25.5. klo 17.30 (Kinopoli)
Jacques Becker:
Rakastajatar (Casque d’or)
Ranska 1952 / 96 min / ranska (eng. tekstit)
Jacques Becker herättää henkiin belle époquen hedonistisen alamaailman, jonka syövereissä Simone Signoretin (mm. Clouzot’n Pirulliset ja Melvillen Tuntemattomat sankarit) näyttelemä aliaksella Casque d’or (kultainen kypärä) tunnettu Marie kohtaa Serge Reggianin (mm. Melvillen Ilmiantaja) näyttelemän kaidalle polulle palanneen ex-konna Mandan. Reggianilla ja Signoretilla oli kokemusta yhdessä näyttelystä jo Ophülsin Intohimojen karusellista ja heidän kemiansa elokuvassa toimiikin mainiosti (myös kolmannessa pääroolissa nähtävä Claude Dauphin nähtiin ennen Rakastajatarta Ophülsin Lemmenunelmassa). Näiden kahden romanssi on kuitenkin tuomittu Marien mustasukkaisen rikollisheilan vuoksi johtaen petolliseen kierouteen ja tragediaan.
Renoirin apulaisena ennen omaa ohjaajan uraansa toimineen Beckerin työlle on tyypillistä vahva ajan, paikan ja yhteiskunnallisen ja sosiaalisen miljöön taju. Rakastajatar on oiva esimerkki siitä miten Becker hyödyntää tiloja ja esineitä sanoakseen jotain myös elokuvan henkilöhahmoista. Vaikka Rakastajatar huomioitiin myönteisemmin jo ilmestyessään mm. Iso-Britanniassa, jossa Signoretille myönnettiin roolistaan BAFTA-palkinto, sai elokuva aluksi viileän vastaanoton Ranskassa. Se nousi kuitenkin uuteen arvostukseen, kun Cahiers du cinéman kriitikot vaikutusvaltansa kasvaessa kehuivat sitä Beckerin parhaaksi työksi. Truffaut kirjoitti vapaasti lainaten yhteenvetona paikoin hauskan ja paikoin traagisen Rakastajattaren todistavan, että ranskalainen elokuva voi ylittää roolin pelkkänä parodiana ja katsoa kuvauksellista ja veristä menneisyyttä ja herättää sen henkiin hellästi ja väkivaltaisesti. Rakastajatar on myös Aki Kaurismäen yksi suosikeikseen mainitsemista elokuvista. (Arto Kononen)
