Montaasin kevään leffamaraton järjestetään sunnuntaina 13.4. Maratonissa teemana on ”Anakronismi”.
Maraton järjestetään sunnuntaina 13.4. klo 12:00 alkaen ja tarjolla on yhteensä neljä pitkää elokuvaa ja yksi lyhäri. Voit tulla katsomaan muutaman suosikkisi tai vaikka koko tarjonnan.
Maraton järjestetään Otakaari 20 A:n Kinopoli-teatterissa. Elokuvat ovat englanninkielisiä tai niissä on tekstitys englanniksi.
—–
Montaasi’s movie marathon on Sunday April 13th is with a theme of ”Anachronism in Film”.
The marathon is held on Sunday 13.4. starting at 12:00. There will be four feature films and one short film. You are welcome to see a few of your favorites or stay for the entire event.
The movie marathon is held in Kinopoli (Otakaari 20A, basement level). Movies are either spoken or subtitled in English.
Aikataulu:
12:00-13:40 Jean-Luc Godard: Alphaville
14:00-15:31 Terry Jones & Terry Gilliam: Monty Python and the Holy Grail
15:35-16:00 Buster Keaton & Eddie Cline: The Electric House
16:00-17:00 Ruokatauko / food break
17:00-19:00 Baz Luhrmann: Romeo + Juliet
19:15-21:00 Derek Jarman: Jubilee
Tervetuloa!
Esitysvastaavat
Peter Sormunen / peter.sormunen(at)outlook.com / Telegram: @sormpe
Tuomas Lievonen / tuomas.lievonen(at)aalto.fi / Telegram: @LsamouT
Juri Louhio/ juri.louhio(at)aalto.fi / Telegram: @J_Anton_Lou
Jean-Luc Godard:
Alphaville
Ranska / 100 min / ranska (in French)
(FI)
Salainen agentti Lemmy Caution (Eddie Constantine) matkustaa Alphavilleen, tietokoneen hallitsemaan kaupunkiin, jossa tunteet, runous ja yksilöllisyys on kielletty. Tehtävänään Cautionilla on löytää kadonnut agentti sekä eliminoida kaupunkia hallitsevan koneen luoja, Caution valmistautuu haastamaan tietokonetta käyttäen juuri niitä keinoja, joita se yrittää tukahduttaa – tunteita ja kieltä.
Monimutkaisten futurististen lavasteiden sijaan Godard päätyi käyttämään oman aikansa Pariisia tulevaisuuden Alphvilleä kuvaamaan. Elokuvan tulevaisuus näyttäytyy elokuvassa ikään kuin nykyaikaan – tai nykypäivänä katsottuna menneisyyteen – jämähtäneeltä.
(EN)
Secret agent Lemmy Caution (Eddie Constantine) travels to Alphaville, a city ruled by a computer, where emotions, poetry and individuality are all forbidden. Tasked with finding a missing agent and to eliminate the creator of the machine controlling the city, Caution prepares to face the machine using those means it tries to suppress – language and emotion.
Instead of constructing elaborate futuristic sets, Godard decided to use contemporary Paris to stand for the Alphaville of the future. The film’s version of the future can thus be seen as stuck in the present – or even past, when viewed through today’s lenses.
(Juri Louhio)
Terry Gilliam, Terry Jones:
Monty Pythonin hullu maailma (Monty Python and the Holy Grail)
Iso-Britannia 1975 / 92 min / englanti (in English)
(FI)
Kuningas Arthur ja hänen kömpelöt ritarinsa lähtevät tehtävälle löytääkseen käsittämättömän Graalin maljan. Elokuva horjuttaa perinteistä ritarillista kerrontaa korvaten eeppiset taistelut ja jalot teot absurdeilla kohtaamisilla yhdistäen slapstick-huumoria, satiiria ja sanaleikkiä löyhästi toisiinsa komedian sarjaksi.
Hullu parodia Arthurialaisesta legendasta, joka syntyi uraauurtavan brittiläisen komediaryhmä Monty Pythonin toimesta, Holy Grail on surrealistisen ja absurdin elokuvan maamerkki, jota rakastetaan siteeraavattavista vuorosanoista, innovatiivisesta huumorista ja pienen budjetin kekseliäisyydestä. Elokuva yhdistää taitavasti keskiaikaisen myytin nykyajan absurdiuteen ja lisää usein anakronistisia elementtejä, kuten modernia poliisia, nykyaikaisia idioomeja ja dokumentaarista kerrontaa sekoittamaan historiallista tarkkuutta.
(EN)
King Arthur and his bumbling knights embark on a quest to find the elusive Holy Grail. The film gleefully subverts the traditional chivalric narrative, replacing epic battles and noble deeds with absurd encounters blending slapstick, satire, and wordplay into a loosely connected series of comedic set pieces.
A madcap parody of the Arthurian legend emerging from the groundbreaking British comedy group Monty Python, Holy Grail is a landmark in surreal and absurdist cinema, beloved for its quotable lines, innovative humor, and low-budget ingenuity. It cleverly blends medieval myth with contemporary absurdity, often inserting anachronistic elements like modern police, contemporary idioms, and documentary-style narration to disrupt any sense of historical accuracy.
(Tuomas Lievonen)
Buster Keaton & Eddie Cline:
Electric House
USA 1922 / 22 min / englanti (in English)
(FI)
Valmistujaisseremoniassa menevät diplomit sekaisin, ja kasvitieteilijä (Keaton) palkataan vahingossa sähköinsinöörin paikalle automatisoimaan asiakkaan taloa. Hän onnistuu kehittämään taloon monenlaisia uusia sähkölaitteita, mutta todellinen sähköinsinööri livahtaa paikalle ja alkaa sabotoida viritelmiä kostoksi työpaikkansa viemisestä.
Keatonin lyhytelokuva tarjoaa käänteisen näkökulman anakronismiin elokuvissa, näyttäen tulevaisuuden menneisyydestä käsin katsottuna. yli sata vuotta sitten valmistunut elokuva esittelee oman versionsa tulevaisuuden automatisoidusta älykodista, joka nykypäivänäkin näyttää varsin viehättävältä. Kuten Keatonin elokuvissa on tapana, on tämäkin täynnä mielikuvituksellisia lavasteita, huimaavia stuntteja ja tavaramerkiksi muodostunutta ilmeetöntä huumoria.
(EN)
After a mix-up with the degrees at the graduation ceremony, a botanist (Keaton) accidentally gets hired as an electrical engineer to automate a client’s house. He manages to come up with various electrical devices for the house, but the real engineer slips inside and starts to sabotage these contraptions as a revenge for taking his job.
Keaton’s short film offers a reverse viewpoint on anachronism in movies, as it imagines the future from the past. Film which was made over a hundred years ago introduces its own version of the future’s automated smart home, which looks quaint even by today’s standards. As always with Keaton’s films, this one comes loaded with imaginative sets, dizzying stunts and trademark deadpan humor.
(Juri Louhio)
Baz Luhrmann:
Romeo + Juliet
USA 1996 / 120 min / englanti (in English)
(FI)
Leonardo DiCaprio ja Claire Danes nähdään Verona Beachin rakastavaisina Shakespearen klassisen tragedian nykypäiväistetyssä versiossa. Baz Luhrmannin tyylitelty ja nopeatempoinen sovitus tuo 1590 -luvulla kirjoitetun tarinan 1990 -luvulle, säilyttäen kuitenkin alkuperäisen näytelmän kielellisen ilmaisun.
Elokuva vaihtaa näytelmän miekat automaattipistooleihin ja dubletit hawaijipaitoihin sekä nahkatakkeihin, dialogin pysyessä kuitenkin Shakespearen aikaisena, mikä antaa elokuvalle omaleimaisen anakronistisen identiteetin. Vaatteet ja rekvisiitta ympäristö voi muuttua, mutta rakkaus, väkivalta ja nuoruuden kapinahenki ovat elokuvassa ajattomia.
(EN)
Leonardo DiCaprio and Claire Danes are the lovers of Verona Beach in this contemporized version of Shakespeare’s classic tragedy. Baz Luhrmann’s stylized and fast-paced adaptation brings a story written in the 1590’s into the 1990’s, while keeping the language of the original play in its original form.
The movie switches swords and doublets of the original play into automatic pistols, Hawaiian shirts and leather jackets, but the dialogue stays unchanged from the times of Shakespeare. This intentional clash gives the movie its distinctive anachronistic identity. Clothes and props may change, but love, violence, and rebellious spirit of the youth are all timeless in the movie.
(Juri Louhio)
Derek Jarman:
Jubilee
Iso-Britannia 1978 / 103 min / englanti (in English)
(FI)
Okkultisti John Dee ja Ariel-niminen henkiopas kuljettavat kuningatar Elisabet I:n tulevaisuuteen. Siellä hän näkee murenevan, kaoottisen nihilismin hallitseman yhteiskunnan, jossa punk-jengit ja tyytymättömät nuoret vaeltavat kaduilla jättäen jälkeensä tuhoa. Elokuva avautuu vähemmän perinteisen kerronnan kautta ja enemmän episodisen lähestymistavan kautta herättäen yhteiskunnan romahtamisen ja moraalisen monitulkintaisuuden.
Punk-estetiikkansa ja raa’an energiansa takana Derek Jarmanin Jubilee on yksi varhaisimmista ja ikonisimmista brittiläisistä punk-elokuvista, ja se vangitsee sukupolven vihan ja hämmennyksen, joka on pettynyt lupauksiin sodanjälkeisestä vauraudesta. Jarman, joka oli jo provokaattori taidemaailmassa, käytti elokuvaa kritisoidakseen monarkiaa, kapitalismia ja itse kapinan kaupallistamista.
(EN)
Queen Elizabeth I is transported to the future by the occultist John Dee and a spirit guide named Ariel. There, she observes a crumbling, chaotic society ruled by nihilism, where punk gangs and disaffected youth roam the streets, leaving destruction in their wake. The film unfolds less through conventional narrative and more through an episodic approach evoking a societal collapse and moral ambiguity.
Behind its punk aesthetics and raw energy, Derek Jarman’s Jubilee stands as one of the earliest and most iconic British punk films, capturing the anger and confusion of a generation disillusioned with the promises of post-war prosperity. Jarman, already a provocateur in the art world, used the film to critique the monarchy, capitalism, and the commercialization of rebellion itself.
(Tuomas Lievonen)
