Montaasin leffaillat jatkavat edelleen opiskelujen vastapainona uuden lukuvuoden käynnistyessä. Leffaillat järjestetään syyskuussa sunnuntaisin Otakaari 20 A:n kellarikerroksen Kinopoli-teatterissa. Sauna on lämmin leffaillan jälkeen välillä 20-21 ja kerhohuone on käytettävissä hengailuun. Elokuvat ovat englanninkielisiä tai niissä on englannin- tai suomenkielinen tekstitys.
Ohjelma:
4.9. In a Lonely Place (Kinopoli, klo 17.30)
11.9. The In-Laws (alkukuvina Turisti ja Hautaustoimisto) (Kinopoli, klo 17.30)
18.9. Akira (Kinopoli, klo 17.30)
25.9. Kings of the Road (Kinopoli, klo 17.00)
Tervetuloa!
Esitysvastaavat
Tomi Salovaara / tomi.salovaara(at)aalto.fi / 050 414 5178
Arto Kononen / arto.kononen(at)aalto.fi / 040 843 5213
Su 4.9. klo 17.30 (Kinopoli)
Nicholas Ray:
Hermot pinnalla (In a Lonely Place)
USA 1951 / 94 min / englanti / Blu-ray
Dixon ”Dix” Steele (Humphrey Bogart) on lyhytpinnainen ja suuttuessaan väkivaltainen Hollywood-käsikirjoittaja, joka ei ole vuosiin kirjoittanut hittiä. Elokuvan alun yökerhokohtauksista lähtien Steelen tulinen luonne on vahvasti esillä ja kun hänen kanssaan iltaa viettänyt nainen löytyy murhattuna, ei ole yllätys, että Dix raahataan epäiltynä poliisiasemalle. Osittain edelleen sympaattisen Dixin syyttömyyteen voi uskoa, mutta toisaalta henkilökuvaus lähestulkoon kokonaan sulkee pois sen vaihtoehdon, että hän ei kykenisi murhaan.
Vaikka elokuvassa tapahtuu murha ja puitteet varjoineen ovat klassista film noiria, sijaitsee Hermot pinnalla -elokuvan ”noir” ympäristöä enemmän etenkin Bogartin esittämän Steelen sisäisissä pimeissä kolkissa sekä tämän epäilyksen voimasta äärimmilleen jännitetyssä suhteessa Laurel Grayn (Gloria Grahame) kanssa. Ray hyödyntää taitavasti Bogartin vakiintunutta kyynistä ja sarkastista kovanaamahahmoa vinouttaen sen machouden myrkylliseen ja väkivaltaiseen muotoon. Yhtäaikaisessa raakuudessaan ja haavoittuvuudessaan Hermot pinnalla on ainutlaatuinen Hollywoodin studiojärjestelmän tuotos ja varhainen Rayn voimannäyte.
(Arto Kononen)
Su 11.9. klo 17.30 (Kinopoli)
Arthur Hiller:
Älkää ampuko hammaslääkäriä (The In-Laws)
USA 1979 / 103 min / englanti / Blu-ray
Lempeän hammaslääkärin (Alan Arkin) tytär ja lipevän liikemiehen (Peter Falk) poika ovat menossa naimisiin keskenään. Rakastavaisten isät suhtautuvat toisiinsa äärimmäisellä epäluulolla, mutta erikoisten sattumusten sarja tuo heidät lähemmäksi toisiaan kuin kumpikaan olisi toivonut.
Täysin arvaamattomat elokuvat ovat harvassa ja kohtaus kohtaukselta paranevat elokuvat vielä harvemmassa. The In-Laws on molempia: se alkaa harmittoman oloisena hassutteluna, mutta suistuu pian raiteilta parhaalla mahdollisella tavalla. Nerokkaasti käsikirjoitettu ja hysteerisesti näytelty leffa on sanalla sanoen komedian kultaa, joka tuo mieleen Marx-veljesten parhaat työt.
Alkukuvina katsotaan lyhytelokuvat Turisti (Panu Kari / Montaasi 1995, 13 min) ja Hautaustoimisto (Jussi Heinonkoski 2016, 3 min).
(Jussi Tarvainen)
Su 18.9. klo 17.30 (Kinopoli)
Katsuhiro Otomo:
Akira
Japani 1988 / 125 min / japani (eng. tekstit) / Blu-ray
Vuonna 1988 ”psyykkinen räjähdys” tuhoaa Tokion ja laukaisee kolmannen maailmansodan. Vuosi ennen olympiaisännyyttään vuonna 2019 raunioista noussut dystooppinen metropoli Neo-Tokio on hallituksen vastaisen terrorismin ja jengiväkivallan runtelema taistelutanner. Tarinan keskiössä ovat lapsuuden ystävät ja prätkäjengiläiset Tetsuo ja Kaneda, jotka yrittävät selviytyä Neo-Tokion alamaailman, jengitappeluiden, vallankumouksellisten, psyykkisten voimien ja hallituksen asekokeilujen ja testilaboratorioiden ristitulissa.
30 vuotta ilmestymisenä jälkeen Akira pitää edelleen pintojaan, kun puhutaan kaikkien aikojen parhaista anime- ja animaatioelokuvista. Ohjaaja Otomon samannimiseen mangaan perustunut elokuva on vaikuttanut myös esimerkiksi sellaisiin myöhempiin scifi- ja toimintaelokuviin kuin The Matrix, Tetsuo tai uudempi The Looper.
(Arto Kononen)
Su 25.9. klo 17.00 (Kinopoli)
Wim Wenders:
Ajan mittaan (Im Lauf der Zeit / Kings of the Road)
Saksa 1976 / 175 min / saksa (eng. tekstit) / Blu-ray
Elokuvaprojektoreita työkseen huoltava Bruno (Rüdiger Vogler) kiertää Länsi-Saksan itärajaa pitkin vieraillen vanhoissa elokuvateattereissa. Sattumalta hän tapaa elämänsä suunnan menettäneen Robertin (Hanns Zischler), joka on juuri yrittänyt itsemurhaa avioeronsa jälkeen. Miehet päätyvät jatkamaan matkaa yhdessä ja todistavat kommunikaation vaikeuden sekä koko yhteiskunnan päämäärättömyyden tapaamiensa ihmisten ja yhteisten kokemuksien seurauksena.
Wim Wendersin ”Road-trilogian” päätösteos on sarjan hienoin ja suurin niin kestonsa (lähes kolme tuntia), visuaalisen toteutuksensa (Robby Müllerin upea kuvaus) kuin teemojensa kantavuuden puolesta. Samalla Wenders jatkaa totuttuun tyyliinsä ozumaisen alidramatisoidulla vireellä. Elokuvan ja koko tie-elokuva- genren päämäärättömyyden teemoja mukaillen Kings of the Roadin muoto on vapaa ja aikansa tajuntaa sopivan määrittelemättömästi hahmottava.
(Tomi Salovaara)
