Toukokuussa Montaasin leffailloissa katsotaan Alfred Hitchcockin kieroutunut melodraama Vaarallisia valheita, Antonio Pietrangelin hieman ennen aikaista kuolemaansa viimeistelemä valio Tunsin hänet hyvin, Richard Fleischerin tiukka poliisidraama Kuuma ryhmä sekä Samuel Fullerin rasismin ongelmaa koristelematta kuvaava Valkoinen koira. Lisäksi sunnuntaina 14.5. katsotaan alkukuvina kerhon syksyn kaitafilmikurssilla valmistuneet elokuvat.
Leffaillat järjestetään toukokuussa Otaniemen Kinopoli-teatterissa (Otakaari 20A) tai Montaasin kerhohuoneella Kinopolin vieressä. Leffaillat alkavat klo 17.00 tai 17.30. Elokuvat ovat englanninkielisiä tai niissä on englannin- tai suomenkielinen tekstitys. Sauna on lämmin leffojen jälkeen Otaniemessä klo 20-21.
7.5. Suspicion (Kinopoli, klo 17.30)
14.5. Montaasin kaitafilmikurssin elokuvat + Tunsin hänet hyvin (Kinopoli, klo 17.00)
21.5. The New Centurions (Hakaniemi, klo 18.00, Huom! esityspaikka vaihtunut Hakeniemeen)
28.5. White Dog (Kerhohuone, klo 17.30)
Tervetuloa!
Esitysvastaavat
Tomi Salovaara / salovaaratomi(at)gmail.com / 050 414 5178
Arto Kononen / arto.kononen(at)aalto.fi / 040 843 5213
Su 7.5. klo 17.30
Alfred Hitchcock:
Vaarallisia valheita (Suspicion)
USA 1941 / 99 min / englanti
Varakkaiden ja ankarien vanhempiensa puristuksessa koko elämänsä elänyt Lina McLaidlaw (Joan Fontaine) kohtaa junassa hurmaavan, mutta varattoman Johnnie Aysgarthin (Cary Grant). He päätyvät nopeasti naimisiin. Vasta alkuhuuman ja häämatkan jälkeen Lina alkaa kyseenalaistamaan Johnnien aikomuksia, kun uuden aviomiehen mittavat uhkapelivelat sekä kykenemättömyys pysyä totuudessa juuri minkään asian suhteen paljastuvat.
Vaarallisia valheita lukeutui Alfred Hitchcockin ensimmäisten Hollywood-elokuvien joukkoon ja esimerkiksi Rainer Werner Fassbinder on maininnut sen yhdeksi suosikkielokuvakseen. Tyypilliseen hitchcockmaiseen tyylin voimme todistaa rakkauden ja hulluuden kulkevan loppujen lopuksi käsi kädessä. Elokuva oli Cary Grantin ensimmäisiä vakavampia rooleja ja Hitchcock kykenikin kääntämään Grantin aikaisemmissa komediallisissa rooleissakin piilleen nukkemaisen kylmyyden uusiin ulottuvuuksiin. Erityisen kuuluisaksi on muodostunut eräs maitolasi, jota Grant mystisen elegantisti kantaa.
(Tomi Salovaara)
Su 14.5. klo 17.00 (Kinopoli)
Huomioi aikaisempi aloitus. Alkukuvina katsotaan Montaasin kaitafilmikurssilla syksyllä valmistuneet elokuvat.
Antonio Pietrangeli:
Tunsin hänet hyvin / I Knew Her Well (Io la conoscevo bene)
Italia 1965 / 115 min / italia (eng. tekstit)
Stefania Sandrelli (Avioero italialaiseen tapaan, Bertoluccin Fasisti) on maaseudulta Roomaan elokuvatähteyden perässä muuttava Adriana. Roomassa seurataan Adrianan pyöritystä miesten maailmassa, jossa jokainen yrittää jollain tavalla hyötyä hänestä. Muissa rooleissa nähdään muun muassa Nino Manfredi, Jean-Claude Brialy ja nuori Franco Nero ja toimintaa säestää ajanmukainen pop-musiikki. Fellinin ja Antonionin tavoin tai Dino Risin Il Sorpasson mieleen tuoden commedia all’italiana -taustalta ponnistava Antonio Pietrangeli vangitsee Italian muutoksen hetkellä. Taloudellinen nousukausi, seksuaalinen vapautuminen ja muut ajan ilmiöt kuvataan viihdyttävästi, mutta tummin sävyin tai kriittisen kevyen satiirin kautta.
Pietrangeli toimi käsikirjoittajana elokuvissa kuten Viscontin Riivaajat ja Rossellinin Europa ’51 ennen ohjaajan uransa aloitusta 1953. Tunsin hänet hyvin kuuluu hänen ohjauksiensa kohokohtiin, mutta hänen uransa ei lähtenyt Antonionin tai Fellinin kaltaisten maanmiesten tapaiseen lentoon kansainvälisesti. Osittain tämä johtuu myös siitä, että ura jäi valitettavan lyhyeksi ohjaajan kuollessa jo 1968 tapaturmaisesti hukkumalla uusimman elokuvansa kuvauksia suunnitellessa. Tunsin hänet hyvin jäikin Pietrangelin viimeiseksi viimeistellyksi omaksi ohjaukseksi ennen neljän eri ohjaajan antologiaa Kevytkenkäiset ja Valerio Zurlinin loppuun Pietrangelin kuoltua tekemää Come, quando, perchéä. Yhtenä elokuvan käsikirjoittajista toiminut myöhemmin merkittäväksi italialaisohjaajaksi itsekin noussut Ettore Scola on todennut, että Pietrangelin keskittyminen naishenkilöhahmoihin ja näiden asemaan yhteiskunnassa oli ajalle epätyypillisesti Pietrangelille ominaista.
(Arto Kononen)
Su 21.5. klo 18 (Hakaniemi, Huom! esityspaikka vaihtunut Hakaniemeen)
Kerhoilta pidetään Jussi Tarvaisen asunnolla Hakaniemessä. Paikkoja on rajoitetusti, joten ilmoittaudu Jussille sähköpostilla osoitteeseen jussi.tarvainen(at)aalto.fi.
Richard Fleischer:
Kuuma ryhmä (The New Centurions)
USA 1972 / 103 min / 1972
Keltanokkakyttä Roy (Stacy Keach) haaveilee poliisiammattia paremmasta urasta ja kokee painostusta uranvaihtoon myös vaimoltaan. Saadessaan parikseen tiukan katujen kasvatin Kilvinskin (George C. Scott), alkaa Roy kasvaa voimakkaammin kiinni työhönsä poliisina. Royn ja Kilvinskin välille syntyy ainutlaatuinen side ja miehet huomaavat viettävänsä entistä vähemmän aikaa kotona Kilvinskin jakaessa katujen oppejaan Roylle.
Richard Fleischer on modernin rikoselokuvan pioneereja, vaikka hänen työnsä ovatkin jääneet mm. Michael Mannin, William Friedkinin ja Don Siegelin sykkivämpien ja fantastisempien elokuvien varjoon. Fleischerin elokuvat muistuttavatkin ehkä enemmän Sidney Lumetin arkisempia rikoselokuvia ja samoihin aikoihin valmistunut Serpico toimiikin hyvänä vertailukohtana Kuumalle ryhmälle. Muita Fleischerin rikosaiheisia elokuvia ovat Montaasin leffailloissakin katsotut Vaarallinen lauantai (1955) ja Rillingtonin kuristaja (1971) sekä Kauhujen juna n. 63 (1952), Tyttö punaisessa keinussa (1955), Rikollinen vietti (1959) ja Bostonin kuristaja (1968). Lakiakin lukeneen ohjaajan mielenkiintona tuntuu elokuvasta toiseen pysyvän lain häilyvä moraliteetti.
(Tomi Salovaara)
Su 28.5. klo 17.30 (Kerhohuone)
Samuel Fuller:
Valkoinen koira (White Dog)
USA 1982 / 90 min / englanti
Jopa Fullerille Valkoinen koira on premissiltään harvinaisen peittelemätön. Julie Sawyer (Kristy McNichol) törmää valkoiseen koiraan, vie sen eläinlääkäriin ja koira parannuttuaan suojelee Julieta hänen kotiinsa tunkeutuvalta hyökkääjältä. Pikkuhiljaa kuitenkin paljastuu, että koira on koulutettu hyökkäämään kaikkien mustien ihmisten kimppuun. Ensimmäinen kouluttaja jolle Julie vie koiran suosittelee sen lopettamista, mutta itsekin musta Keys (Paul Winfield) yrittää uudelleen kouluttaa koiraa sopuisammaksi henkilökohtaisena haasteena.
Elokuvan käsikirjoitti Fullerin kanssa Romain Garyn romaanin pohjalta syyskuussa edesmennyt Curtis Hanson (L.A. Confidential), kuvasi esimerkiksi Clint Eastwoodin ja Don Siegelin yhteistyökumppani Bruce Surtees ja musiikista vastaa maestro Ennio Morricone.
(Arto Kononen)